keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Pyyhkeitä keittiöön






Pääsiäinen oli kaikin puolin ihana viikonloppu. Sain olla ihan yksin kotona melkein neljä kokonaista päivää, kun mies otti lapset ja lähti mökille pääsiäiseksi. Aurinko helli lämmöllään, oli rauhallista, vapaata, aamulla luin lehteä ja söin aamiaista ulkona rappusilla auringossa ihan rauhassa, söin tietysti myös suklaamunia ja tein just sitä mitä huvitti. Ehdin vähän askarrella, ommella ja puuhailla ulkona pihahommissa. 

Ompeluksia oli piiitkästä aikaa ihana tehdä, kun sai kerrankin rauhassa surruutella. Ei ollut ketään kyselemässä, että mitä tapahtuu tuosta napista, mitä tuo tekee, miksi se tekee noin jne. Sainkin tehtyä ihan hyvän määrän lapsille housuja, joista kuvia myöhemmin. 





Tein myös muutaman keittiöpyyhkeen. Minä pidän puuvilla ja pellavaisista keittiöpyyhkeistä ja keräilen niitä kirppareiltakin, jos edullisia sattuu löytymään. Olin aiemmin ostanut eräästä ruotsalaisen vaateketjun koti-osastolta kaitaliinan. Mietin, ettei minulla kuitenkaan ole tarvetta kaitaliinalle ihan just nyt, mutta pyyhkeille kylläkin, joten leikkasin kaitaliinan kolmeen osaan.




Sain siitä kaksi isompaa pyyhettä ja yhden pienen porkkanapyyhkeen. Tuolla samalla porkkanakuosilla on jo valmiina olemassaan keittiöpyyhe, jonka olin myös hommannut, ja noista isoista pyyhkeistä tuli juurikin samankokoiset. Pikkupyyhe on varmasti mainio, esim tuoreen leivän päälle pöytään katettuna, johon iso pyyhe usein on liian iso.

Nyt minulla on neljä kivaa pyyhettä, joiden kuvat kuulemma on Carl von Linné'n kasvien luokitusjärjestelmän kuvitusta 1700-luvulta.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Juhla Mokka Jubileums


Löysin ruokakaupassa asioidessani uusimman ihanuuden eli Pauligin Juhla Mokan vuoden 2011 kahvin säilytyspurkin, jonka ulkoasun grafiikan on suunnitellut Pietari Posti. Tekee aivan upeeta grafiikkaa mun mielestä, tykkään. Olihan tuo purkki taas pakko ostaa, Paulig on keksinyt hyvän keinon nyhtää ihmisiltä rahaa erikoispurkeillaan. Tähän asti olen tykännyt noista jokaisesta, uusimman ilmestymistä ehdin jo vähän odottaakin.




Mä koukutuin noihin purkkeihin heti tuosta ensimmäisestä, joka oli Klaus Haapaniemen vuonna 2008. Jostain syystä en heti purkkia ostanut, kun sen kaupassa näin ja jäin siksi ilman, kun ne myytiin hyvin pian loppuun. Sitten yllätys, yllätys, löysin purkin vuoden jälkeen odottamatta lähes naapurista, pienestä kyläkaupasta! Sen jälkeen viisastuneena olen ostanut uusimman purkin heti kun olen sen kaupassa nähnyt. Tosin Sanna Annukan (2009) purkin kanssa oli käydä lähes samalla tavoin eli isoista ruokakaupoista missä kävin, purkit myytiin heti, mutta meidän kyläkaupasta löysin, jee! Purkkien järjestys tuossa kuvassa on näköjään vähän väärä eli ensimmäisen teki Haapaniemi, sitten Sanna Annukka, seuraavana vuonna (2010) grafiikasta vastasi Sanna Mander ja uusimman on tehnyt siis Pietari Posti.

Säilytän noissa suolaa, maitojauhetta, intiaani- ja fariinisokeria, jotka kaikki vaatii ilmatiiviimmän purkin kuin lasipurkki, jotteivat paakkuunnu kauheesti. Varsinkin maitojauheelle ja fariinisokerille voi käydä köpelösti tavallisessa purkissa, olen eräänkin kerran yrittänyt epätoivoisesti kaapia kuivuneesta köntistä edes vähän jotain leivonnaisiin. 

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Punaista ja pahvia kiepparilta



Kävin tänään ihan pikaisesti Järvenpään kierrätyskeskuksessa ja tässä kuvia siitä mitä pikku piipahduksella tarttui mukaan. Yritän aina kaupungissa käydessäni pyörähtää kiepparin kautta, josko siellä vaikka olisi jotain kivaa mööpeliä tai muuta 'pientä kivaa'. Ja yleensä sieltä aina jotain mukaan tarttuu, vähintään sitä pikkukivaa. Nyt löytyi Elfan koreja telineineen, jotka kävis lähes täydellisesti meidän kodinhoitohuoneen pyykkikaappiin. Varmasti annamme niille uuden kodin. Lisäksi löytyi kuvassa näkyvät kaksi läkkipeltistä kukkaruukkua ja kivaa pientä muovia punaisena. Sarviksen voirasia, Plastexin jääkaappirasia ja kaksi sarviksen pientä muovilautasta lasten leikkeihin. Hassua että nuo kaikki olikin just punaisia tällä kertaa.




Kiepparin ovensuussa on myös 'Ota tästä ilmaiseksi' ja sieltä löytyi jätesäkillinen hyväkuntoisia arkistomappeja, kansioita ja lehtilaatikoita. (Jalat ei löytyny kiepparilta, niiden vain kuulemma oli pakko päästä kuvaan.) Otin ne ku ilmaiseksi annettiin ja totesin, että nämähän käy mainiosti mun tulevaan työhuoneeseen. Kansioissa oli joitakin epämääräisiä lehtileikkeitä jäljellä ja tuollainen hieno joulutähti. Tuollaisia taidan askarrella ensi jouluksi, tuosta saa hyvin taitto- ja leikkuuohjeet.



Toinen kohde, mihin nuo kansiot käy erinomaisesti, on mun vanhat, heiveröiset mutta arvokkaat muotikuvani. Mieheni isovanhemmilla on ollut aikoinaan kauppa ja siellä on tietysti pitänyt olla muotilehtiä, jotka sitten on kertyneet kesämökin vintille. Sieltä minä ne pelastin, rakastavaan huomaani. 



 
Osa on tosi huonokuntoisia, kuten kuvasta näkyy, ja ne pitäisi pystyä jotenkin säilömään niin, etteivät ainakaan menisi enää huonommiksi ja että niitä voisi selailla. Oon yrittäny miettiä eri vaihtoehtoja, kontaktimuovi ei missään tapauksessa käy, laminointi ehkä, mutta siitä tulee niin jäykkä, vai onko kellään parempaa tietoa kuinka ohutta laminointia voi saada? Ehkä ne pitää laittaa tylsästi muovitaskuun.



Joukossa on muutama ranskalainen harvinaisuus, ruotsalainen Ahlen & Åkerlends, suomalainen Sorja, Kotiliesi ja muita kotimaisia. Kaikki lehdet on noin 45 -47 vuosimallia eli aivan ihania siis.



Oiskos tässä ensi kesän rantamuotia kenties?

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Optinen omena


 
Käväistiin akkaporukalla Finlaysonin Heinolan tehtaanmyymälässä ja sieltä tarttui mukaani mm. tätä ihanaista optista omenaa sekä sinisenä että limen vihreänä. Sininen oli löytölaarissa alle 9 € /kilo, kakkoslaatuista ja pieninä paloina, mutta kun käänsin koko laarin sinnikkäästi läpi löysin pitkän yli kolmemetrisen palan ja sille vielä kaveriksi toisen. Nyt kun niitä vierekkäin kattelen, huomaa, että värivirhettä on, mutta ei sitä oikeasti edes huomaa, toinen on toisella puolen ja toinen toisella. Vihreä oli ykköslaatuinen valmis pala, pienempi pala, joka maksoi siis enemmän kuin nuo siniset. On tosin myös vahvempaa laadultaan kuin sininen.

Tein sinisestä tuplapussilakanan, kun niitä ei ole valmiina edes tarjolla ja ovat muutenkin niin turkasen tyyriitä. Olen tehnyt tällä samalla mallilla useampiakin ja huomannut erityisen käteväksi, kun voi sinkkupussista tehdä tuplan. Eli lisään valkeasta tai muusta yksivärisestä lakanan reunoihin leveät kaitaleet, samalla kuosillinen osa saa ikäänkuin kehykset vierelleen ja kuten tässä tapauksessa rauhottaa tuota optista omenaa. Kangasta jäi hyvin myös tyynyliinoihin.

Vihreästä tein pojalle sinkkupussin eli kierrätin valkoisen alulakanan pussin toiselle puolelle.  Ja myös tähän tein tyynyliinan. Käytin kirppikseltä ostettuja hyväkuntoisia alulakanoita myös tuossa sinisessä lakanassa, niitä on kirppikset pullollaan ja ne on usein ihan hyvälaatuisia, jos vain jaksaa penkoa vähän tarkemmin. Eli molemmat tuli todella edullisiksi sen lisäks että on todella hienot, lapsi tykkää myös hirveästi omastaan.

100 vuotta sitten -1886



Meillä on kunnan kirjastolla aina kerran - pari vuodessa kirjojen poistomyynti ja sieltä tekee löytöjä, kuten nytkin. Löysin tämän ihanan kuvakirjan, joka on siis tehty 1986 ja kirjassa on vanhojen sanomalehtien näköispainoksia vuoden ajalta. 



On uuden vuoden - ja juhannustervehdys, kuukauden tärkeitä päivämääriä, Yhtä ja toista -palsta jossa pikku uutisia, kuolinilmoituksia ei sentään. On muotijuttuja, isompia artikkeleita ja pieniä artikkeleita ja ilmoituksia. Kuten esim. keisarillinen kiitos keisari Nikolain saamista syntymäpäivän onnentoivotuksista, myytyjä taideteoksia ja ratsuhevosia, uusi ooppera on saanut ensi-iltansa ym. 


 
Ulkomaan uutisissa kerrotaan erilaisista tapahtumista ulkomailla kuten vapaudenpatsaan pystyttämisurakan etenemisestä Yhdysvalloissa, Irlannin ja Belgian työväestön oloista ja kapinoista, on erilaisia maisemakuvauksia mm. Aganistanista, "joitakin kulttuurihistoriallisia piirteitä" kuten kerran kuussa eitellään jokin kuuluisa taulu, artikkeleita kirjailijoista ja runoilijoista juttuja mm. runoilijakuningatar Carmen Sylva jne.



Itseäni eniten tietysti kiinnostivat muotijutut eli Muodin maailma. Kuvat on todella selkeitä ja vaatteista saa hyvä, ajanmukaisen kuvan. Ja se teksti, ah, niin hupaisaa! 

"Järkevä osa naissukupuolesta odottaa kuukauden toisensa jälkeen yksinkertaisen pukeutumisen paluuta ----- Mutta kun ei! Muotinukkien maku ei ole vielä ehtinyt emnsipoitua irti viimeisismmästä "muotikatsauksesta' ja ajattelevasta ihmisestä on kuvottavaa katsella millä ihastuksella, millä ajatuksettomilla aivoilla he tutkivat päivän hulluinta muotia ja kuinka halukkaasti he vetävät narrinkaavun ylleen."

"On turha yrittää työskennellä yksinkertaisemman naistenmuodin puolesta niin kauan, kuin ei saada luomakunnan herroja, isiä, aviomiehiä, veljiä, serkkuja, pikkuserkkuja apuun. Vika on niissä jotka tavalla tai toisella maksavat viulut, eivätkä tee selväksi lemmikeilleen, että jokainen rikos luontoa ja estetiikan ankaria lakeja vastaa ei ole vain luonnotonta ----- Laskemme täten raskaan vastuun miesten harteille, mutta mitä mies ei tekisi neisten vuoksi? Odotamme siis, että vahvat miehemme keräävät voimansa todistaakseen jumaloimilleen, etteivät ihaile 'kauneuden tähden' kiristettyä vyötäröä."


Missään ei kyllä selvinnyt, oliko artikkelin kirjoittaja mies vain nainen, hän kyllä pahoitteli sitä ettei voinut esitellä terveellisiä ja käytännöllisiä vaatteita, vaan oli pakotettu kertomaan taas kerran mikä on viimeisintä muotia tällä kertaa. Kertoili myös erittäin sarkastisesti mikä on kylpylöiden terveysvaikutus kun vaatteita esitellään enemmän kuin ehditään hoitoihin. Uskoisin, että nainen, mies ei olisi voinut kirjoittaa niin sarkastisesti naisista, oikein riemullista tekstiä.

Muotikirjoja oli ollut paljon muitakin myynnissä, totesi kirjastovirkailija, vaan kaikki oli mennyt, paitsi tämä yksi, joka siis ilmiselvästi odotti löytäjäänsä. Minua, joka osaa arvostaa kirjaa aarteena. Juurikin siksi tosi hyvä teos, kun harvoin on mahdollisuus löytää alkuperäistä tekstiä ja muotikuvausta 150 vuoden takaa! Täydellinen aarre kulttuurihistoriasta ja muodista kiinnostuneelle, maksoikin vain 20 senttiä!