tiistai 16. lokakuuta 2012

Äidille ja tyttärelle




Käsi ylös kuinka monella oli 80-luvulla putkikassi? Mulla ja siskolla ei ollu kuin tuollaiset pienet putkikassit, siskolla punainen ja mulla tuo sininen. Äiti oli sitä mieltä ettei pilata lasten ryhtiä putkikassilla vaan reppu se koululaisella olla pitää. Äiti oli ehkä oikeassa, mutta silti olin kauhean kade luokkakavereille, joilla oli oikea, iso putkikassi. Tykkäsin silti tuosta pienestäkin, voisin käyttää sitä vieläkin käsilaukkuna esim. mutta kantohihna on kadonnut ajan saatossa jonnekin. Tuo isompi putkikassi löytyi keväällä kirppikseltä ja nyt minulla on siis oma iso putkikassi, jee! Ja jotta perinteet säilyvät äidiltä tyttärille, oma tyttöseni saa tuon pienen putkikassin käyttöönsä.





Yritän aina saada näitä mun kirppislöytöjä jotenkin järjestettyä ja teksteihin löytää jonkinlaisen punaisen langan. Tällä kertaa punaisena lankana on äidille ja tyttärelle. Eli tuon punaisen ison emalimukin, made in Poland, ja nämä kätevät Orthexin kannelliset säilytysrasiat nroa146 löysin itselleni kun Pikku Tipunen sai nuo kerrassaan sympaattiset tiikerin korvat omakseen. Perinteitä oli näissäkin löydöissä, muistin sen vasta myöhemmin, eli isälläni on tapana suolata kala aina tuollaiseen samanlaiseen oranssiin Orthexin rasiaan.



Tässä on aika selkeästi kaikkien helppo kertoa mikä on  äidille ja mikä tyttärelle. Periaatteessa en osta koskaan kirppiksiltä mitään sellaista mikä on uustuotantoo tai sellaista, mitä joku on omin käsin askarrellut ja käyttää kirppistä myyntipaikkana tienatakseen vähän taskurahaa esim. sukat, pipot, lasten vaatteet yms. Kukat on kuuluneet siihen samaan aika pitkään mutta nyt viime keväänä sorruin. Kun ihania kevätesikoita oli myynnissä parilla eurolla niin en voinut itselleni muuta. Syytän lämmintä aurinkoa ja keväistä mielentilaa! Tähän keväiseen kuvaan on hyvä lopettaa, jokainen voi katsella ulos omasta ikkunastaan ankeaan harmauteen jos kevätkuvat tuntuu epäreilulta. Vaikka tykkään kyllä syksystäkin niin nämä jatkuvat sateet vois jo pikkuhiljaa loppua. Kevättä kohti ja lunta odotellessa!


2 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Putkari se olla piti. Minä joskus neljännellä VANNOIN, etten ikinä ottaisi reppua.

Sen jälkeen minulla on ollut aina reppuja. On ne vaan niin paljon parempia kantaa. :-D

Rouva Kukko kirjoitti...

Niinpä, reppuihminen minäkin. Onneksi se mieli muuttuu ja saakin muuttua.