keskiviikko 5. joulukuuta 2012

..juhlinu syksyllä?




Meillä juhlitaan paljon näin syksyisin. On kahdet synttärit, isänpäivää, itsenäisyyspäivää, joulusta puhumattakaan. Siinä välissä sitten voi viettää nimppareita, sadonkorjuujuhlia tai pyhäinmiestenpäivää, jos vatsa vain vetäis kakkua niin paljon. Leipuri kyllä mielellään leipois, mä tykkään niin tehdä kakkuja ja kaikkia herkkuja. Tässä vähän herkkuja tämän vuotisista Isoveikan synttärijuhlista merirosvo -teemalla. 




Merirosvoja kun oltiin, tai siis päivänsankari ja kaverinsa olivat, heille tarjottiin aarteen etsintäseikkailu -radan jälkeen merirosvoaiheista herkkua. Oli kahdenlaista pääkallokakkua, merirosvo - ja miekkapikkuleipiä, muffineita, kuvasta ulkopuolelle jäänyt tarjoilulaivojen armada, joihin oli lastattu coctailtikkuherkkuja sekä voikkareita. Tuo taaempi pääkallokakku oli juustokakku, päällä lakritsakuorrutetta, välissä hentoinen vaniljamousse ja vadelmia. Sanon hentoinen, koska kuorrutteen laktritsi dominoi kokonaisuutta hyvin vahvasti. Jotain voimakkaampaa olisi kaivannut, ei kuitenkaan makeampaa. Jätetään mietintämyssyyn.



Olen tosi huono tekemään kakkuja suoraan kopioimalla ohjeita tarkasti, tässä hyvä kokeilu Kinuskikissan ohjeilla. Yritin kyllä miettiä, että miten merirosvoarkun voisi toteuttaa samalla ajatuksella, että ois rahoja ja aarretta mukana, mutta niin, että kakun muoto olisi jotain muuta kuin arkku. Kolikkosäkki ei kelvannut, arkku piti kuulemma olla, joten esimerkillä mentiin. Ihan täydellinen ei tästä merirosvoarkusta tullut, kun marsipaanikuorrute kakun päälle jäi vähän löysäksi, mutta sitä ei onneksi kukaan huomannut. Päivänsankari itse oli kauhean tyytyväinen ja sehän se tärkeintä, eikö? Väliin laitoin sankarin toiveen mukaisesti mansikkaa ja suklaata, kaikki koristeet kakun päällä marsipaanista. Itse tykkään kuorruttaa kakut marsipaanilla, koska se ei ole niin hurjan makea kuin esim. sokerikuorrute tai vaahtokarkkimassa, monet vain ei tykkää marsipaanin mausta. Minä kyllä tykkään ja ainahan voi jättää kuorrutteen lautasen laidalle, minusta se ei ole kiellettyä. 



Cake- ja cookie- popsithan on nyt kovin in, ellei jopa whoopiesien syrjäyttämänä menneen talven lumia, mutta joka tapauksessa kun en ole niitä vielä kokeillut, niin nyt merirosvoille piti kokeilla meheviä aarretikkareita. Valitettavasti näistä tekemistäni cake -popseista ei ole muuta kuvaa kuin tämä jo osaksi haukattu, sillä siinä vaiheessa kun kuvan ymmärsin ottaa, popsit olivat jo kadonneet parempiin suihin. Popseihin käyttämäni kakku oli aluksi hyvin märkää ja kun siitä palloja pyörittelin, mietin, että noinkohan ne tikun nokassa pysyvät. Muutama olikin liian painava, kun pyörittelin niitä suklaassa, ne murtuivat. Yksinään kakku oli hyvää, tuoreen valkosuklaan kanssa äklömakeaa, mutta taas kun suklaa oli kovettunut ja kakku maustunut lisää, popsit oli tosi hyviä. Näitä kyllä pitää tehdä toistekin. Kakkuohje näihin oli tästä Mia Öhrnin uusimmasta kirjasta, päälle valkosuklaata ja vihreää Candy Meltsiä. 



Oikeastaan mun ei pitäny tehdä lainkaan muffineja, mutta sitten vastaan tuli suloiset pienet merirosvo-muffinivuat ja niistä ideoiden kehittelin ajatusta. Pohjana perus porkkanamuffarit, päälle kinuskikuorrutetta ja marsipaanista muotoiltu merirosvohuivi. Kivat, mielestäni, ja porkkana ja kinuski toimii yhdessä mainiosti. Ohje oli sikäli vain ikävä, että valmiit, jäähtyneet muffinit korkkasi totaalisesti irti paperista. Se nyt ei vaikuta makuun lainkaan, esteettistä silmääni häiritsi kyllä senkin edestä. Täytynee muokata muffiniohjetta hiukan.



Lisäksi tein tietysti monta, monta satsia pikkuleipiä, ne vain on niiin hyviä. Kuorrutuksen kanssa kyllä loppui mielikuvitus kesken, menin aika pitkälle sillä mikä oli teemana. Näitä pikkuleipiä teen aina paljon, tänä vuonna tosin tein yhden satsin liikaa, koska viimeistä en enää jaksanut edes valvoa kunnolla uunissa ja ne paloi kaikki. Ohjeena käytän Ullan Lempileivonnaiset -kirjasta  Palapelipikkuleipä -ohje, sama ohje kuin tämä. Pahoittelen kuvan huonoa laatua, meidän pikkukamera ja loisteputkivalot ei vaan ole toimiva yhtälö. Ehkä voisi toivoa uutta kameraa joulupukilta, jos vaikka ensi vuonna sitten ois näyttää synttäreistä parempilaatuisia kuvia. 



Onneksi lasten synttäreitä on vain kaksi kertaa vuodessa, seuraaviin koko talvi ja kevät aikaa valmistautua. Toki tykkään niitä tehdä ja toivon, että myös lapsille jää hyvät muistot äidin tekemistä synttäriherkuista. Itelle ainakin on jäänyt hyvä muisto omista lapsuuden synttäreistä ja niistä herkullisista vuoden ensimmäisistä pipareista mitä äiti aina synttäreille leipoi. Joulua ja kaikkia ihania jouluherkkujen leivontaa odotellessa!

2 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Nam! Ootpas sää jaksanu leipoo! Väriä ja miälikuvitusta piisaa. Mites sää jaksat tommosen jälkeen ennää touhuta joulua? :-)

Rouva Kukko kirjoitti...

Kiitos. Nuo synttärit oli onneksi jo lokakuun puolella, mutta ehkä kieltämättä ne vähän vaikuttaa joulun touhujen aloitukseen. Hitaasti meinaan käynnistyy. Vaan kyllä sitä jaksaa, pipareilla ja piparkakkutalolla aloitetaan.