Kuten lupasin, tässä viimeisimmät lasten leluhamstraukset, joita kehtaa esitellä. Sitä pikkuautojen, palapelien, pehmolelujen ja ponien määrää mitä tavallisesti kotiin kannetaan ei edes kehtaa tunnustaa julkisesti.
Tämä ei varsinaisesti kait ole lelu, mutta leluille tämä meillä tuli, joten lelu olkoon. On oikeesti makein työkalupakki mitä ikinä oon nähnyt. Vihertävän turkoosi myös sisältä, vaaleanpunainen lukko ja nuo koristekiemurat, vau! Tarrat saa onneksi pois, sitten kun niihin kyllästyy. Oli muutaman euron yli sen kipurajan mitä oon normaalisti valmis kirppiksellä leluista maksamaan, mutta tätä vain ei voinut jättää väliin. Ah ja voih! mikä söpöys!
Kannessa on myös kolme lokerikkoa, pahviset väliseinät tosin, mutta onpahan muokattavissa jos joskus tulee tarve. Harmillisesti myös meidän neiti ihastui tähän pakkiin, ois meinaan muuten lähteny äidin ompelupakiksi salamana!
Sitten jotain nostalgista. Pienois flipperi, pöytäversio, joka oikeasti jopa toimii. Itse en muista nähneeni tällaista kellään kavereista lapsena, on kuitenkin aito 70-lukulainen. Ja vielä ihan huippu kunnossa. Kuinkahan monesta tämän päivän elektroniikkalelusta voi luvata, että toimii vielä 40 vuoden kuluttuakin?
Flipperiin voi laittaa patterit, jolloin kuvassa molemmissa laidoissa olevat mustat hihnat alkaa liikkua, kuuluu ping pong -äänet ja pistelaskurikin toimii.
Eka kerralla kun laitettiin patterit, kone ulisi kuin mieletön. Itkua ja huutoahan siitä syntyi kun luultiin, että on tullut ostettua rikkinäinen lelu. Taas. Mutta seuraavalla kerralla ääni olikin ihan normaali ja pelaaminen onnistui.
Lapset kyllä tykkää hakata flipperiä ihan ilman ääniäkin ja pelittäähän tuo myös sillä tavalla mainiosti. Ja on kuulija ystävällisempää, äiti ainakin tykkää hiljaisemmasta versiosta.
Tästä kaarteiden ja vesilähteiden esimakua eli näistä lisää erikseen, jottei tästä postista tulisi liian pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti