Kummasti aika vain hurahtaa käsistä. Kun Munalan puolella alkaa tapahtumaan vihdoin taas edistystä, jää näköjään muu toiminta vähemmälle.
Leipää leivotaan, samoin herkkuja tietysti.
Lasten kanssa askarrellaan ja puuhaillaan kun sopiva pieni hetki löytyy.
Lähinnä kuitenkin niin arkista puuhailua, ettei sitä usein tule edes ajatelleeksi dokumentoida ja tallettaa muistiin.
2 kommenttia:
Tervehdys! Norjassa on sanonta: "Alle disse dagene som kom og gikk, ikke visste jeg at det var selve livet." Hyvin sanottu!
Jep, on hyvin sanottu. Sellaistahan se elämä yleensä on, ettei sitä oikein tajua eläneensä vasta kuin aikojen kuluttua. Aina pitäis muka tapahtua jotain hienoa ja erikoista, että vois sanoa eläneensä, vaan usein pitäis osata elää ihan vain tätä päivää. Lapset on siinä mielessä upeita, niillä on taito elää hetkessä.
Lähetä kommentti