Kesän vihreyttä odotellessa voin näyttää kuvia meidän vihreistä pääsiäisruohoista. Laitoin vehnän jyviä kasvamaan kevään kunniaksi, samaan astiaan, jossa oli jouluinen kukka-asetelma ja tuikkuja. Kaveriksi laitoin sinisiä helmihyasintteja, minusta ne on ihana kevätkukkia, paljon ihanampia kuin se ikuinen narsissi. Joita kyllä löytyy mulla kukkapenkistä, vielä aika nupullaan.
Lapset halusivat tietysti rairuohoa ja sitä laitettiin isoon lehmän malliseen hiekkamuottiin. Nyt meillä on ruoholehmä, hauska, eikö vain?
Lisäksi me askartelimme lasten kanssa kukon ja kanan Nukketeatteri Sampon Tohelon ja Torvelon pääsiäinen -kirjan mallin mukaisesti. Niistä tulikin tosi hauskat, lapset saivat itse maalata kukon ja kanan, minä leikkasin muodot ja liimasin ja jaloiksi laitettiin yllätysmunan kuoren puolikkaat.
Meillä luettiin tuota Tohelon ja Torvelon pääsiäiskirjaa tosi paljon, lapset tykkäs hirveesti. Minä yritin laulaa lauluja nuottien ja ulkomuistin perusteella, olipa muuten hankalaa, kun en oikeestaan koskaan ole ymmärtäny nuotteja, vaikka lapsena kaikenlaista soitinta piti opetella.
Me aloitettiin myös kirjan mukaisesti pääsiäiskalenterin rakentaminen eli neljä yllätysmunaa sisäkkäin, mutta se jäi niin vaiheeseen. Nyt meillä on kolme isoa ilmapallon päälle liisteröittyä munaa ja sellaisiksi ne taitaa jäädäkkin. Jossain vaiheessa laitetaan väriä pintaan ja ens vuonna meillä on isot ja hienot pääsiäismunat!
Pääsiäisenä meillä ei syöty lammasta, koska minä en kauheasti tykkää sen mausta, vaan ihan naudan paistia ja uunijuureksia. Juureksiin laitoin porkkanan ja lantun lisäksi omasta maasta kaivettuja palsternakkoja. Jätin ne syksyllä maahan ja aika komeita ovat. Vielä siellä muutama juurikas on, että saa näin keväällä jo korjata satoa, mikä on oikeastaan aika hauska ajatus. Ja tuo yksinäinen porkkanakin oli täysin maukas, ainakin Isoveikka söi sen vauhdilla.
Palsternakkojen lisäksi jätin syksyllä maa-artisokkaa maahan, joista nyt kevään kunniaksi tein herkullista sosekeittoa tällä ohjeella. Maa-artisokassahan on aika voimakas maku, jos siihen ei ole tottunut, lapset ei erityisemmin tykänneet, mutta tuo keitto oli niin pehmeää ja samettista että meille muille kyllä maistui. Meillä ei edes ollut päälle laittaa poroa, eikä pekonia eikä mitään muutakaan lihaa, sen sijaan paahdettuja pähkinöitä ja manteleita, jotka on kyllä hyviä nekin.
Jälkiruuaksi tein vielä aivan unelmaihanaa suklaamoussea, jota varmasti teen toistekin. Oli meinaan aivan törkeen hyvää! Ehkä aavistuksen liian makeeta, sanoi herra Kukko, mutta ei minun mielestä. Ohjeen bongasin tuolta. Ehkä ensikerralla kokeilen laittaa osaksi mintun makuista maitosuklaata, jota rakastan, nam!
Pääsiäisenä meillä ei syöty lammasta, koska minä en kauheasti tykkää sen mausta, vaan ihan naudan paistia ja uunijuureksia. Juureksiin laitoin porkkanan ja lantun lisäksi omasta maasta kaivettuja palsternakkoja. Jätin ne syksyllä maahan ja aika komeita ovat. Vielä siellä muutama juurikas on, että saa näin keväällä jo korjata satoa, mikä on oikeastaan aika hauska ajatus. Ja tuo yksinäinen porkkanakin oli täysin maukas, ainakin Isoveikka söi sen vauhdilla.
Palsternakkojen lisäksi jätin syksyllä maa-artisokkaa maahan, joista nyt kevään kunniaksi tein herkullista sosekeittoa tällä ohjeella. Maa-artisokassahan on aika voimakas maku, jos siihen ei ole tottunut, lapset ei erityisemmin tykänneet, mutta tuo keitto oli niin pehmeää ja samettista että meille muille kyllä maistui. Meillä ei edes ollut päälle laittaa poroa, eikä pekonia eikä mitään muutakaan lihaa, sen sijaan paahdettuja pähkinöitä ja manteleita, jotka on kyllä hyviä nekin.
Jälkiruuaksi tein vielä aivan unelmaihanaa suklaamoussea, jota varmasti teen toistekin. Oli meinaan aivan törkeen hyvää! Ehkä aavistuksen liian makeeta, sanoi herra Kukko, mutta ei minun mielestä. Ohjeen bongasin tuolta. Ehkä ensikerralla kokeilen laittaa osaksi mintun makuista maitosuklaata, jota rakastan, nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti