En oo ommellu piiiiiitkiin aikoihin mitään isoa ja kunnollista, pieniä korjaus- tai paikkausompeluja vain. Kovasti tekis mieli ottaa joku oikea projekti työn alle ja koneeseen, vaan en vielä oo osannu päättää mitä oikein tekisin. Oon siis tehny pientä viilausta, jolla sain sen ikuisesti korkeammaksi ja korkeammaksi kasvavan "mä korjaan nämä ihan heti huomenna" -pinon vähän pienemmäksi.
Lyhensin shortseiksi Isoveikan farkut, joista polvet oli aivan risat. Leikkasin lahkeet lyhyeksi ja jäljelle jääneestä lahkeenosasta tein vinot palat, joilla "paikkasin" polven kohdat. Lahkeensuuthan ei yleensä ehdi kulua yhtään, ku polvet on jo menny huonoksi. En muuten yhtään tykkää kulutetuista farkuista, kun ne on kulutettu niin voimakkaasti, ettei housut oikeesti kestä montaa käyttökertaa päällä ja pesukoneessa, kun ne on jo ihan revenneet. Ei ainakaan tuollaisella eskari ikäisellä pojalla. Vain tummia farkkuja meidän jätkälle tästä eteenpäin.
Jos haluat tehdä samanlaisen paikkauksen, kannattaa vähän sovittaa ja katsoa, ettei poikkisauma tule juuri polven kohdalle, jolloin se saattaa hiertää ikävästi. Joko vähän ylä- tai alapuolelle. Laitoin vielä nuo paikkapalat niin, että oikean lahkeen jämä tuli vasempaan lahkeeseen ja vasen oikeaan, sain sillä tuosta farkkusaumasta lisää jujua housuihin.
Paikkasin eli parsin parit t-paidat, yhden villahaalarin; saumuroin uudelleen ratkenneita kalsarin saumoja ym, sellaista pientä ja ärsyttävää, joille ei oikein koskaan tahdo löytyä aikaa. Jotain uuttakin oon saanu ommeltua, esimerkiksi tällaiset pienet pesupussit pesupähkinöille.
Annoin muutamalle kaverille pesupähkinöitä kokeiluun, pientä käännytystyötä täytyy aina välillä yrittää tehdä. Ja kun mulla ei ollu heti lähettyvillä sopivaa lakanakankaan palaa, pistin yhden ison nenäliinan paloiksi. Tein niistä tuollaiset kolmion malliset pussukat, vaihtelun vuoksi erilaiset ja kivan näköiset mielestäni.
Nenäliinassahan on valmiiksi usein leveä käänne, josta tein nauhakujan kääntämällä sen oikealle puolelle. Tästä kuvasta toivottavasti selviää miten käänne pitää kääntää ja ommella pussukan terävässä kulmassa, jotta nauhakujaan saa kujan suut. Omituisesti ilmoitettu asia, mutta siis että nauhan saa toisesta suusta kujan sisään ja toisesta ulos. Tikkaus tulee aivan käänteen reunaan, kulmassa täytyy olla tarkka, ettei ompele alempaa käännettä vaingossa kiinni. Vähän jää tuon nuppineulan taakse piiloon, mutta kun laittaa neulan ihan kulmaan molemmista käänteistä kiinni, kannattaa alempi käänne kaivaa ulospäin, ettei se olisi siellä alla tiellä. Lisää omituista kieltä.
Tuossa ensimmäisessä kuvassa meidän pieni neitokainen esittelee ylpeänä uutta koruaan. Kun Pikku Tipunen oli kipeänä vesirokossa, askarreltiin tytölle piristysparannuskoru puuhelmistä, kirppikseltä löytyneestä tyttölaatasta ja rusettinapista. En tiiä kuinka paljon korussa oli taikaa oikeasti, mutta parin päivän päästä meidän neiti oli jo terveen kirjoissa. Ja meillä on nyt muuten oltu jo kaks viikkoo terveenä, että ehkä tämän talven pahimmat sairastelut on sairasteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti