Nyt on tälle syksylle sienikorikin korkattu eli käyty mettässä ja muutaman sienen sinne korin pohjalle kerännyt. Itseasiassa kävin kyllä jo pari, kolme viikkoa sitten vähän katselemassa, mutta silloin ei vielä mitään löytynyt. Nytkin löytyi lähinnä kymmentä erinäköistä rouskua, joista uskalsin ehkä kerätä noin kahta; muutama hassu kanttarelli, yksi mustatorvisieni ja ihan kivasti suppilovahveroita. Joiden aika ei ehkä ihan vielä ole, pikkuhiljaa niitäkin kyllä tulee enemmän.
Sain pikkuneidin kaveriksi metsään, ihmeen hyvin neljävuotias jaksoi taapertaa risukossa ja keräsi omaan koriinsa vähän sieniäkin. Vähällä kyllä oli tältä isolta neidiltä päästä julmettu parku kun pääsimme mettän laitaan, joku kurja mettän omistaja oli päättäny pistää mettäkoneella just sen mun sienimettän matalaksi. Ei sieltä oikein mitään löytäny, ku risuja oli joka paikassa. Nyt mun täytyy ettiä itelleni uus sienipaikka. Mutta oli meillä neidin kanssa ihan hyvä reissu siellä mettässä, pohdiskeltiin elämän suuria kysymyksiä eli sitä miksi sienillä on jalat? Äidin korjaus, vain yksi jalka, että pysyis pystyssä. Oisko hassua, jos ihmisilläkin ois vain yksi jalka? Löydettiin myös monta istuvaa sientä. Metsässä on kivaa.
2 kommenttia:
Ohan siellä tullut pers pystyssä hilluttua kesästä saakka, lähinnä koiralenkkien lomassa tosin. Mutta sillon niitä sieniä parhaiten löytyykin, vähänniinku vahingossa, hedelmäpussillinen tai pari päivässä eli vähintäänkin riittävästi. Viikonloppuna ku läksin ihan vartavasten sieneen ni sit ei löytyny ku reilu litra suppiksia, tänään uus yritys.
Koirat onkin tosi hyvä syy mennä mettään ja apu, opetat vielä niitä sienikoiriksi, löytyis varmaa vielä paljon enemmän saalista. Koirien kanssa tulee varmasti liikuttua metsässä myös semmoiseen aikaan että voi löytää harvinaisempiakin sieniä, kuten keväällä tai myöhäis kesästä jolloin ite ei taho millään muistaa sieniä ollenkaan.Jää herkkutatit metsään ku ei muista käydä kattoon.
Kävin kans eilen taas sienimettässä, mutta suppikset oikeiksi ihan kuivuneet. Pitänee odottaa viikko, pari, ja kunnon sateita, sitten vois tehä uuden yrityksen. Suppikset ei onneksi pienestä pakkasesta pelästy.
Lähetä kommentti