Tein hauskan löydön tässä eräänä päivänä metsässä kulkiessani. Tai ei koko löytö mikään hauska ole, mutta tämä yksittäinen esine on.
Täällä on, kuten varmaan ympäri Suomea, sellainen paikka metsässä, mihin on aikojen saatossa jätetty enemmän eli vähemmän maatuvia roskia. Kevät aina paljastaa sieltä uusia romuja, kuten paljon erilaisia lasipulloja, rikkinäisiä lautasia ja kahvikuppeja, peltiastioita ja törppöjä. Eihän tällainen romuhamsteri voi olla penkomatta muiden törppöjen metsäkaatista, varsinkin jos sieltä pilkottaa jotain mielenkiintoisen näköistä.
Kuten tämä peltirasia, jossa on hauska kuvitus. Kaikki tekstit on norjaksi, sen verran ite ymmärsin, että possuille, kanoille ym. elukoille annostellaan jotain, mutta miten se liittyy traaniin, jota purkissa selvästi oli ollut. Sitä meinaan oli siellä vieläkin. Tiesittekö, että eläimille on annettu valaanrasvaa rehuksi? En minäkään tienny, ennenkuin näytin astiaa ystävälleni, joka on sekä ruotsin maikka että kanalan omistaja. Hänelle asiayhteys oli ilmiselvä ja lukeehan se tuossa purkin kyljessäkin.
Poistin astiasta kannen ihan purkinavaajalla ja todentotta, siellä oli pohjalla kerros mustaa mönjää, jota traaniksi epäilen. Liekö enää ois turvallista ollut rehuksi käyttää kun on metsässä sen 60 vuotta maannut. Yök. Kaavin mönjän pois, puhdistin törpön perusteellisesti sekä sisä että ulkopuolelta ja annoin sille vielä pellavaöljykäsittelyn. Ruosteessahan tuo on paikoin, vaan kyllä pellavaöljykäsittely sen verran suojaa, ettei ruostu enempää. Ainakaan sisätiloissa, kukkapurkikkina, siihen käyttöön olen astiaa ajatellut. Ja kun on jo valmiiksi ruosteessa, niin voi huoletta käyttää kukkapurkkina. Punainen mummon pelakuu tuohon, ja Ai tokkiinsa! ku tulee nätti. (Kuisti vain puuttuu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti