Vanhoja kankaita ja jotain muuta kivaa

Olen kevään ja kesän aikana löytänyt paljon ihania kankaita, näin talvella on ollut kankaissa jostain syystä hiljaisempaa. Joukossa on vanhoja lakanoita, joista suurin osa tulee käyttöön. Pidän tosi paljon vanhoista kuoseista ja olenkin kerännyt lakanoita ihan lakanakäyttöön. Valitettavasti joukossa oli myös sellaisia jotka on jo liian puhki kuluneita keskeltä lakanoiksi, mutta kyllä niistä vielä jotain muuta tekee. Kuvat on kyllä kaikki ihanan kesäisiä, oikein tulee ikävä lämmintä ja aurinkoa kun ulkona on pikku pakkanen ja luntakin jo ihan kiitettävästi.

Haalareista Molla - Maijaan sekä Neiti Lamkaniini

Lainasin kirjastosta hyvän kirjan lasten vaatteiden ompeluun ja vähän muitakin ohjeita siinä on. Ajattelin, että tämäpä ois kiva saada omaan kirjahyllyynkin ja kas, uskomaton tuuri kävi ja löysin sen kirppikseltä! Kirja on siis  Haalareista Molla-Maijaan, Hoffmann-Barthel Jutta sekä Heine Gundi. Kirja on tehty vuonna 1981 eli niin kasaria, niin kasaria, että! Ihania pastellisävyjä ja puukengät tais olla muotia tuossa -70 - ja -80 -luvun taitteessa, koska näissä kuvissa lapsilla on aika usein jalassa juurikin puukengät. Kaikki kuvat kirjasta, ellei toisin mainita. 

Joululahjapussukoita

Olen jo useampana vuonna hamstrannut joulukankaita kirppikseltä aina kun on sopiva tullut vastaan ja tehnyt niistä kestäviä lahjapussukoita. Ajatuksella, ettei tarvitsisi käyttää niitä huimia myrkkyjä sisältäviä joulupapereita. Ja onhan se kierrätystä ja luontoa säästävääkin. Toki myönnän, että lahjapaperin avaamisessa on se oma viehätyksensä, mitä pussukoista tietysti puuttuu, mutta silti olen näitä pusseja jaellut ympärilleni ja toivonut, että ihmiset ottaisivat ne käyttöön. Minulla oli muutama päivä tuossa viikolla ihan omaa aikaa, niin ompelin sitten lisää lahjapusseja. Pöytäliinoista, verhoista, kaitaliinoista saa upeita pusseja ja todella helposti. Useimmissa kuvitus on aika naivistista, mutta on kankaissa mielestäni tosi kauniitakin yksilöitä.

Pomppivia poneja 70 -luvulta

Yksi meidän lapsuuden tärkeimpiä leluja oli tällaiset pomppuhepat, jotka taisivat olla 70 -luvun suosikkeja vähän jokaisella, ainakin mitä meidän pomppuhepat saavat aikuisilta muistoja aikaan. Omien vanhempien kotona on vieläkin hengissä kaksi tuollaista isoa heppaa ja olin jo pohtinut niiden siirtämistä tänne meille etelään. Sitten kuitenkin erään kerran löysin tuon isomman siniruudullisen kiepparilta ja heti se sai uuden kodin meiltä. 

Leluja ja löytöjä

Kirppikset on oikeasti mainiot olla olemassa. Minä teen varmaan suurimman osan lasten vaate ja kenkä hankinnoista kirppisten kautta, kuten myös verhot, lakanat ja astiat. (Puhumattakaan kaikesta muusta tarpeellisesta ja ehkä tarpeettomastakin...) Toisinaan keräilysaalis voi olla jopa näinkin suuri kuten tässä kuvassa, vanha matkalaukku ja se täynnä käytettyjä ihanuuksia ja vähän vielä ylikin. Toisinaan matkaan ei tartu mitään. Ja hyvä niinkin, aina ei tarvitse kuluttaa. 

Kirppiksiä on paljon mukavampi kiertääkin, kun koskaan ei tiedä mitä löytää, tarpeita, todellisia aarteita vai jotain sellaista mitä et tiennyt tarvitsevasi ennen kuin sen löysit. Toisen jäte voi olla toisen aarre, todellakin!

Syys ja juhlat

Onpas täällä ollut hiljaista, anteeksi siitä. Syksy tuli ja kiireet siinä samalla. On ollut paljon kaikenlaista, mutta nyt on vähäksi aikaa kiireet ohi ja ehtii kertomaan tännekin meidän kuulumisia. Tässä muutamia kuvia siitä mitä on kiireet meillä olleet eli sienimetsässä on tullut käytyä aina kun vesisateelta vain taukoa on ollut.

Meillä on myös juhlittu ja juhlittu.

Tykkääkkö nää englantilaisesta teestä?

Tykkään ainakin teepurkeista. Löysin erilaisen teepurkin kesän alussa, englantilainen The Queen's Silver juhlavuositeetä vuodelta 1977. Ilmeisesti kuningatar Elisabet II:n 25-vuotishallitsijajuhlavuoden kunniaksi valmistettua. Koristeltuna kuningattaren kuvalla...

... sekä prinssinsä kuvalla.

Lisäksi teepurkissa on kuvattuna Windsorin linna sekä Buckinghamin palatsi, kuvassa. Mielestäni erikoisen hyvä löytö teepurkkikokoelmaani. Ja isokin tuo on, mahtuu hyvin ainakin 200g lempiteetäni.

Ja jotta tämä englantilainen teenautinto olisi täydellistä, täytyyhän teelle tietysti olla englantilainen termari! Olen keräillyt vanhoja termareita, jos niissä on jotain nostalgisen hienoa, esim. väritys tai kuvio, kuten tässä hyvin tuollainen perienglantilainen ruudutus. En kyllä tiedä mitä teen kymmenellä erilaisella termarilla, mutta kyllä kait ihmisillä on hullumpiakin keräilykohteita. Tuohon hyvää teetä, mukaan vielä ruudullinen piknikpeitto ja tuoreita skonsseja mustikkahillon kera, kesäaamiainen on täydellinen!