Ookko nää surruutellu vähän saumurilla?

Tai multa pitää kysyä, että milloin viimeksi? Ja tais olla pääsiäisen tienoilla kun edellisen kerran oli aikaa surautella. Mulla kun käy yleensä niin, että jos istun ompelukoneelle, kaikki muut työt jää eli koti näyttää monta päivää ihan kamalalta, kaikki on hyrskynmyrskyn, pyykki- ja tiskivuorten valloittamiseen tarvitaan vähintään monen vuoden vuorikiipeilyn kävijät. Lapset muistan just ja just ruokkia, mutt siihen se sitt jää. Remontti vie yleensä ensimmäisenä kaiken liikenevän vapaa-ajan. Mutta kun ommellaan, ni sitt ommellaan.

Siksi nykyisin istahdan ompelukoneen ääreen vain kun oon aivan yksin kotona. Silloin ei tarvi huolehtia ruuasta, ei kotitöistä, vaan vain surruutella ja surruutulla. Nyt meidän esikoinen on mökillä koko viikon ja ahneuksissani leikkelin taas kankaita liian moneen vaatteeseen. Ajatuksella, että kyllä tässä hyvin ehtii kun on vain yks laps kotona ja vielä nukkuu piiitkät päikkärit. No, on ollu paljon kyllä muutakin samalla ajatuksella hoidettavaa hommaa, mutta kyllä tässä vielä ompelukoneellekkin ehtii istahtaan.

Mulla on paha tapa innostua liiaksi kankaiden leikkelemisessä, en koskaan malta leikata vain yhtä vaatetta kerralla, koska 'kylllähän niitä ommella surauttaa useamman samalla ajalla ja vaivalla kuin yhden ompelis'. Ja usein käy sitten niin, että osa jää kesken ja niitä sitten ihmettelen parin kuukauden päästä, että 'jaa, mikähän tämäkin kappale oikein on ja mihin se kenties kuuluu?' Koska nääs en myöskään juurikaan harrasta kaavojen piirtämistä vaan suunnittelen vaatteet siinä samalla kun niitä leikkaan. Hyvä ois, jos opettelis vaikka kuvaamaan leikatut kappaleet, se ois tosi hyvä muistikortti vetäistä hatusta sitten kun kaivaa taas ompelukoneen esille parin kuukauden kuluttua.

Ja kaikki ihanat kankaat pitää olla esillä, että jos saa inspiraation kesken muiden töiden, voi sitten heti käydä käsiksi saksiin ja kankaisiin. Ja usein, kangasvaihtoehtoja miettiessä, yks kangas inspiroi johonkin toiseen kankaaseen, joka taas johtaa kolmanteen ja neljänteen ja niin edelleen. Samoin kesken eräiset työt, eihän sitä mitenkään voi muistaa mikä on kesken, jos sen laittaa laatikkoon talteen. Siksi niidenkin kuuluu saada näkyvä paikkansa hyllystä. Tosin mulla on vintissä tallessa liian monta laatikollista kankaita, joita aina välillä käy penkomassa. Sitten ne kulkeutuu alas, notkuu täällä vähän aikaa ja sulkeutuvat taas johonkin toiseen laatikkoon, jos niistä ei ehditäkkään tehdä mitään. Laatikko viedään vintille tai jätetään alas, kuten viimeisimmät laatikot ovat tehneet. Niistä voi aina tarvita jotain, eikö?

Kysyttekin varmaan, että miksi kankaat ovat laatikossa. No, kun me tähän taloon muutettiin ja ompeluhuone pistettiin remonttiin, tarkoitus oli, että en ottaisi kerralla työn alle kuin yhden ompeluksen ja muut odottaisivat kiltisti vuoroaan vintin pimeissä nurkissa. Vaan toisin kävi, kuten varmasti arvasittekin. Kankaita kertyi myös alas, koska niitä just tarvitaan nyt ja inspiraatiohan voi iskeä milloin vain. Siksi meidän pienien huoneiden pienestä nurkasta on lohkaistu palanen minun kankaille ja ompelukoneille. Kauhulla odotan uuden puolen remontin valmistumista, että mitä sen jälkeen? Mikä huone remontoidaan seuraavaksi, onko se juuri tuo missä minun kankaani ovat? Joudunko nyt oikeasti viemään kankaat laatikoissa vinttiin ja luopumaan ompelemisesta taas vuodeksi eteenpäin? Sitä en kestäisi ja siksipä siksi yritänkin muuttaa meidän remontin kulkua sopivampaan suuntaan.

Ja ommella kankaita vaatteiksi. Ja nyt tietysti kävi vielä niin, että yksi pienen pieni ruuvi otti ja katosi koneen puolakotelosta, eikä tuollaisia ruuveja noin vain löydy joka tytön varastoista. Eli ne kaikki ihanat kankaat, jotka juuri olin leikannut, jäävät nyt toistaiseksi ompelematta, koska kone ei toimi. Argh! Siis ruuvia odotellessa...