Tyrniä ja tyrskyjä arpoo!

Kuva Tyrniä ja tyrskyjä.

Reposaaren loistava kokki Sarppu blogissaan tyrniä ja tyrskyjä arpoo aivan mahtavia Reilun Kaupan tuotteita. Ainakin suklaavuori näyttää törkeen houkuttelevalta,  käykää kurkkaamassa ja osallistukaa arvontaan. 

Hassut lappalaiset ja pari peliä

Tuossa kahden purkki kirppistelyn välillä on tullut käytyä myös Järvenpään kierrätyskeskuksessa, missä tuli tehtyä hyviä löytöjä pitkästä aikaa. Lapset kun joutuu mun kaa käymään kiepparilla, motkottaa joka kerta, ku niiden mielestä sieltä ei koskaan löydy mitään kivaa. 

tiiäkkö nää kuinka palijon nää hävität ruokaa?

Mää en tiiä. Nyt ois hyvä hetki vähän miettiä asiaa kun meneillään on Kuluttajaliitton Hävikkiviikko 4 - 10. 11. Tavoitteena on kiinnittää ihmisten huomiota syömäkelpoisen ruuan pois heittämiseen ja heittämättä jättämiseen. Pois heitettävän ruuan määrä on huima, luvut niin isoja, ettei niitä oikein tällainen pieni ihminen ymmärrä. Mutta liikaa sitä menee ja suurin osa siitä on leipää, tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja juureksia. Myös itsetehtyä ruokaa heitetään pois, kun sitä on tehty liian paljon. Herää kysymys, että eikö ihmisillä ole käytössä pakastinta? 

viimeisimmät kirput eli purkkilöydökset

Käytiin pikaisesti lasten kanssa perjantaina kirppiksellä ja jostain syystä en löytäny kuin purkkeja. Parit lelut lapsille, lisäksi,  tietysti, ei muuta. Löytönä siis puuvärirasia sekä viisi erilaista karkkirasiaa. Nuo Quality Street- purkit löysin 0, 50 senttiä kipale, vaikkei kummoisia olekaan, siis aika uusia ovat,  niin mukaan lähtivät...

...käyny jo sienimettässä?

Nyt on tälle syksylle sienikorikin korkattu eli käyty mettässä ja muutaman sienen sinne korin pohjalle kerännyt. Itseasiassa kävin kyllä jo pari, kolme viikkoa sitten vähän katselemassa, mutta silloin ei vielä mitään löytynyt. Nytkin löytyi lähinnä kymmentä erinäköistä rouskua, joista uskalsin ehkä kerätä noin kahta; muutama hassu kanttarelli, yksi mustatorvisieni ja ihan kivasti suppilovahveroita. Joiden aika ei ehkä ihan vielä ole, pikkuhiljaa niitäkin kyllä tulee enemmän.

Sain pikkuneidin kaveriksi metsään, ihmeen hyvin neljävuotias jaksoi taapertaa risukossa ja keräsi omaan koriinsa vähän sieniäkin. Vähällä kyllä oli tältä isolta neidiltä päästä julmettu parku kun pääsimme mettän laitaan, joku kurja mettän omistaja oli päättäny pistää mettäkoneella just sen mun sienimettän matalaksi. Ei sieltä oikein mitään löytäny, ku risuja oli joka paikassa. Nyt mun täytyy ettiä itelleni uus sienipaikka. Mutta oli meillä neidin kanssa ihan hyvä reissu siellä mettässä, pohdiskeltiin elämän suuria kysymyksiä eli sitä miksi sienillä on jalat? Äidin korjaus, vain yksi jalka, että pysyis pystyssä. Oisko hassua, jos ihmisilläkin ois vain yksi jalka? Löydettiin myös monta istuvaa sientä. Metsässä on kivaa. 

Tiiäkkö nää mitä nää syöt?

Kuvan nappasin täältä

Katsoin pari päivää sitten viime viikon keskiviikkona esitetyn, mediassa paljon puhetta aikaan saaneen Food Inc. -dokkarin, joka on vielä muutaman päivän nähtävissä Yle Areenassa. Käykää ehdottomasti kattomassa se, jos ette vielä oo sitä nähneet. On meinaan ajatuksia herättävä. Tiedätkö sinä mitä todellisuudessa syöt, tiedätkö mistä ruokasi on kotoisin, mitä se on syönyt, ennenkuin päätyi sinun syötäväksi?

Pieni purkkipläjäys

Käytiin muksujen kanssa taas vähän kirppistelemässä ja tällä kertaa kotiin viemisiksi löytyi mukavanlainen läjä metallista aarretta eli purkkei, purkkei, purkkei. Musta kiinalainen teepurkki, keskikokoinen, pyöreä, jota mulla ei ole aikaisemmin löytynyt valikoimista ja sen kanssa pakkomyynnillä kaksi pienempää eli tuo pienempi kukallinen musta, no jaa, sekä tuo pikkiriikkinen punainen, joka on jo ihan hauska pienuudessaan. Valkoinen Fazerin Finlandia -marmeladipurkki sekä kaksi pienempää ananas -rasiaa, jotka oli niin edullisia, että otin molemmat. Aina niille käyttöä löytyy, molemmille. Punainen pilkullinen oli myös kiva lisä purkkikokoelmaa, tuollaista en ole kans aikaisemmin nähnytkään. Nämä oli kaikki niin hyväkuntoisia, että tulevat varmasti kaikki käyttöön.

Täällä ollaan

 

Sataa vettä. Ihan kaatamalla. Jos oisin tuon tienny, oisin voinu laittaa saippuat mattoihin, kuurata niitä vähän ja nythän ne ois huuhtoutunu tuossa sateessa ihan itestään.

emalia, lasia, tuoli ja hassu hattu

 

Pikaisesti muutamia löytöjä mitä on jäänyt laittamatta tänne. Pieniä piparimuotteja, askarteluun tai käyttöön sekä pari emalikippoa, joita kotiutuu meille aina sen mukaan onko ne riittävän hyvännäköisiä ja hinta-laatusuhde pitää olla kohillaan.

Liikennemattopöytäliina

Mulla tulee aina silloin tällöin pakonomainen tarve kaunistaa arkea kankaisellla pöytäliinalla, meillähän ei normaalisti ole arkiliinana kankaista liinaa. Tuo pakonomainen jakso kestää tietyn aikaa, yleensä se loppuu siihen, että lasillinen maitoa tms. katuu vasta laitetulle liinalle. Just loppui viimeisin jakso, kun kolmas liina peränjälkeen sai maitokylvyn.

Pääsiäisliinoja

 

Nyt kun vappu jo kolkuttelee ovella voidaankin katsella millaisia pääsiäisliinoja löysin. Mun mielestä on ihan kivaa, että kirppikset näkee vähän vaivaa ja nostaa tuotteitaan esille teemoittain, kuten esim. joulu ja pääsiäinen. Pääsiäinen oli ja meni meillä täysin sairastelun ja vesirokon merkeissä. Ainoa asia minkä jaksoin pääsiäiseksi tehdä, oli laittaa vähän vehnää kasvamaan, ostaa keltaisia kukkia ja vaihtaa uusi liina keittiön pöytään. Tällaisen söpön pikku tipusia -liinan löysin ja sehän sopiii meille kuin nenä päähän, eikö?

Lisää pieniä ompeluksia eli retki-istuinalusta lapselle

Meidän Pikku Tipunen tarvitsi tässä eräänä päivänä istuinalustan päiväkodin metsäretkelle. Meillä ei oikein ollut valmiina mitään sellaista, mitä olisi voinut käyttää, saatikka että olisi mahtunut tytön minikokoiseen reppuun. Kun en myöskään halunnut käyttää jotain makuualustasta leikattua palasta, sopiva pyllynalunen piti siis tehdä.

Pieniä ompeluksia

 

En oo ommellu piiiiiitkiin aikoihin mitään isoa ja kunnollista, pieniä korjaus- tai paikkausompeluja vain. Kovasti tekis mieli ottaa joku oikea projekti työn alle ja koneeseen, vaan en vielä oo osannu päättää mitä oikein tekisin. Oon siis tehny pientä viilausta, jolla sain sen ikuisesti korkeammaksi ja korkeammaksi kasvavan "mä korjaan nämä ihan heti huomenna" -pinon vähän pienemmäksi.

Syrämmiä ja iloisia yllätyksiä

Tänään tuli postissa ihana paketti. Voitin Rynttyliisan arvonnassa nämä ihanat sydämet, jotka oli tosi hienosti tehdyt ja pääsivät heti koristamaan lastenhuoneen ikkunaa. Samassa paketissa tuli vielä yllätys eli nyt kohta 40 -vee on onnellinen nelikymppisestä vuosikalenteripyyheliinasta. Mulla on nyt oma vuosikalenteripyyhe, jota olen kauan haaveillut, kivaa, kivaa, kiitos Maija tosi paljon!

Leluja lapsille osa 2

Jostain syystä ostan paljon mieluummin lapsille vanhoja leluja kuin uudempia. Esimerkkinä käy hyvin tämä 70-lukulainen parkkitalo. Meillähän oli jo ennestään kaksi parkkitaloa, vaan silti tämä kodin meiltä sai. Laitoin uusimman, Fisher Pricen sekin, mutta sellainen vauvaversio, siis myyntiin ja pois, toisen vanhemman version jätin varalle. 

Leluja lapsille osa 1

  

Kuten lupasin, tässä viimeisimmät lasten leluhamstraukset, joita kehtaa esitellä. Sitä pikkuautojen, palapelien, pehmolelujen ja ponien määrää mitä tavallisesti kotiin kannetaan ei edes kehtaa tunnustaa julkisesti.

Auto nro4

 Pikainen kuvapläjäys hienosta lasten lelusta, mikä löytyi tässä taannoin kirppikseltä. 

...ihaillu auringon valoa lumisella hangella?

Kuinka aurinko saakin ihmisen kehräämään mielihyvästä! Pitkästä aikaa ihanaa keväistä aurinkoa ja valkeaa lunta, ei ole kauniimpaa yhdistelmää. Mieliala kohoaa ja tuntuu että taas jaksaa ja pystyy vaikka mihin. Tässä kuvia aurinkoiselta päivältä eskarilaisen koulumatkan varrelta.

... tehny siirtotöitä millon viimeks?

Tiedättehän nuo ärsyttävät mutta ah! niin elintärkeät siirtotyöt, joita ilman meillä kaikilla ois paljon epäsiistinpää, hyllyt epäjärjestyksessä tai vessa siivoamatta. Enkä tarkoita nyt töitä, joissa siirrellään tavaroita paikasta toiseen, vaikka sitäkin nuo tavallaan on vaan niitä töitä kun pitäis oikeasti tehdä jotain hirmu tärkeää kuten opinnäytetyötä tai ikkunaremonttia tms. ja yhtäkkiä huomaatkin että on paljon mielenkiintoisempaa järjestää kauan epämääräiseltä kaatopaikalta näyttänyt kirjahylly tai pyyhkiä pölyt kirjoista tai mitä ihmeellisempää ikinä nyt keksiikään, kunhan vain ei tarttis tehä just sitä oikeaa työtä.

Robotteja aamupalaksi

Meillä käytiin mielenkiintoinen keskustelu tänään aamiaispöydässä. Ihmisistä ja robotiikasta. Ei lainkaan vaikea aihe 3 ja  6 -vuotiaille vaikka luulis.

Banaani ja valkosuklaa, voiko mitenkään toimia?

Bongasin kylänkaupan alelaarista tämän suklaalevyn, banaani-manteli-valkosuklaa. Luomuna. Olin jo sitä aikaisemmin kovasti ihmetellyt, että miksi ihmeessä pitää tehdä luomu -suklaasta jotain erikoista makujen hässäkkää, joka varmasti ei edes toimi? Oikeasti, kenen mielestä banaani ja valkosuklaa toimii suklaalevynä yhdessä? Siis jos halutaan tehdä luomua ja saada sille ostajia, kannattaisi edes hiukan miettiä mitä tuotteita tekee. Tällainen erikoisuuden tavoittelu saa ihmiset varmasti kiertämään luomun kaukaa. Ei siis mikään ihme, että tätä kyseistä suklaata oli alessa usempi levy.

Päivän uutissanomat

Siinä se nyt on. Ensimmäinen tabloid kokoinen hesari. Luettuna. Kun tää hesarin uudistus oli tulossa ja siitä ihmisiltä kyseltiin mielipidettä, en oikein osannu ottaa kantaa juuta enkä jaata siitä kumpi on parempi uus tabloid-kokoinen vai se vanha julmetun iso. Enkä oikein osaa vieläkään. Onhan tuo näppärä tuo pieni, ei vie tilaa aamiaispöydässä, on jotenkin mannermaisemman ja modernin oloinen, mutta silti jotenki niin outo. Meille ja varsinki mulle on hesari kuulunut jo toistakymmentä vuotta aamiaispöytään teekupposen ja kaurapuuron kanssa että oikeesti en osaa olla ilman. Mun päivä ei ala jos en saa lukea lehteäni ja mieluummin just ihan rauhassa. Piiiiitkällä kaavalla. Tosin näin lapsiperheessä, pitkän kaavan hesarin lukuun ei oikein tahdo löytyä aikaa. Se on ollu niin ihana levittää siihen pöydälle se iso lehti, uppoutua siihen ja siemailla samalla kupponen teetä, jos toinenki. Siinä tulee kerrattua kotoiset ja  maailman uutiset, meillä kun ei oo sitä televisiota ja radiokin on päällä tosi harvoin. Useinmiten ei kyllä ehdi ees sitä ensimmäistä puolta kupposta hörpätä ku on jo ensimmäiset kyselyt hihassa kiinni.

Mutta että tuollainen pieni? Enpä tiiä. Jotenki ku on niin tottunu johonki lehteen ja siitä yhtäkkiä pitää vaihtaa toiseen, menee tuttu järjestys ihan sekaisin. Ja tuo tabloid tuntuu ainakin näin ekan lehden jälkeen vähän vieraalta. Vaan turha tässä nyt on sen enempä mesoilla, oikeesti tässä käy kuiteski niin ett mä varmaan kaipaan ensimmäisen viikon sitä isoo lehtee, toinen viikko menee totutellessa tuohon pinempään ja sitten en enää muista että niin isoja lehtiä oli joskus olemassakin. Ja miten se oli niin hankalakin pöydässä, varsinki jos kaks haluaa lukea lehtensä yhtäaikaa. Eli tervetuloa vain, tabloid hesari, päivitys 2000 -luvulle. 

Yks asia tosin vielä on uudessa lehdessä kyseenalaista eli testaamatta on se, miten hyvin tabloid mahtaakaan palaa? Meillä kun hesari on aina ollut se ykkönen näissä tulien sytytysasioissa. 

Niksipipari ja nekku

Lasten kanssa leivottiin piparilinna, joka on tarkemmin esitelty tuolla Munalan kaupan puolella. Tässä kuitenkin pieniä kokemuksia piparitalon ikkunoiden tekemisestä, jos joku sellaisia haluaa tehdä ja miettiin mikä ois paras toteutustapa. Tarkempia ohjeita löytyy varmasti muualtakin, itse ainakin kaipaan usein ohjeista myös sellaisia mitä myös voi tapahtua -juttuja.

Joulukirput

Meillä oli jouluna pöydässä, koristeena ja käytössä jouluisia kirppislöytöjä, joita on löytynyt pitkin vuotta. Näin joulun viimeisiä rippeitä laatikoitaessa taas vuoden päästä avattaviksi on hyvä hetki esitellä nuo löydöt.