Kesäinen kirppissaalis

Piiitkästä aikaa pääsin tekemään kirppiskierroksen. Käytiin lasten kanssa kaks vakkarii sekä sattumalta ohiajaessa löytyneellä pihakirppiksellä. 

Martenin tähtitraania eli metsälöytö

Tein hauskan löydön tässä eräänä päivänä metsässä kulkiessani. Tai ei koko löytö mikään hauska ole, mutta tämä yksittäinen esine on. 

Uusia astioita

Tässäpä viimeisimmät astialöydöt mitä kirppikseltä on meille kotiutunut. Valkoinen emalivuoka, tätä samaa kokoa löytyy ennestään jo neljä kappaletta, sekä yksi isompi ja pari pienempää. Miksi neljä samanlaista? No, tuo on hyvä koko yhdelle pitsalle tehdä leivinuunissa. Ja tuo valkoinen oli lähes vastustamaton. Puisia aterimia, niistä tykkään. Vastaavat mustat bakeliittiset on muisto lapsuudesta. Itseasiassa tahtoisin oikeasti kerätä Lion-sarjaa, puisena, mutta kun siihen ei koskaan ole varaa, tyydyn näihin halpiskorvikkeisiin. Lisäksi löytyi kuusi kappaletta juomalaseja, samoja, joista yksi oli jo löytynyt aikaisemmin. 

Kirpeän pakkaspäivän purkkipläjäys

Nyt varmasti joku siellä ruudun toisella puolen ajattelee, ett Apua, ei kait vaan taas purkkeja! Mutta kyllä vain, ei voi mitään,  jos on heikkona purkkeihin ja kaiken maailman törppöihin, niitä tulee löydettyä useimmin kirppikseltä.  Mulla oli joulun alla ja vuoden vaihteen ylikin lievä angsti lähtee kirputteleen ja vaikka kävin, ei mitään oikeesti löytyny. Kävelin tyhjin käsin ulos, aatelkaas sitä! 

Hassut lappalaiset ja pari peliä

Tuossa kahden purkki kirppistelyn välillä on tullut käytyä myös Järvenpään kierrätyskeskuksessa, missä tuli tehtyä hyviä löytöjä pitkästä aikaa. Lapset kun joutuu mun kaa käymään kiepparilla, motkottaa joka kerta, ku niiden mielestä sieltä ei koskaan löydy mitään kivaa. 

viimeisimmät kirput eli purkkilöydökset

Käytiin pikaisesti lasten kanssa perjantaina kirppiksellä ja jostain syystä en löytäny kuin purkkeja. Parit lelut lapsille, lisäksi,  tietysti, ei muuta. Löytönä siis puuvärirasia sekä viisi erilaista karkkirasiaa. Nuo Quality Street- purkit löysin 0, 50 senttiä kipale, vaikkei kummoisia olekaan, siis aika uusia ovat,  niin mukaan lähtivät...

Pieni purkkipläjäys

Käytiin muksujen kanssa taas vähän kirppistelemässä ja tällä kertaa kotiin viemisiksi löytyi mukavanlainen läjä metallista aarretta eli purkkei, purkkei, purkkei. Musta kiinalainen teepurkki, keskikokoinen, pyöreä, jota mulla ei ole aikaisemmin löytynyt valikoimista ja sen kanssa pakkomyynnillä kaksi pienempää eli tuo pienempi kukallinen musta, no jaa, sekä tuo pikkiriikkinen punainen, joka on jo ihan hauska pienuudessaan. Valkoinen Fazerin Finlandia -marmeladipurkki sekä kaksi pienempää ananas -rasiaa, jotka oli niin edullisia, että otin molemmat. Aina niille käyttöä löytyy, molemmille. Punainen pilkullinen oli myös kiva lisä purkkikokoelmaa, tuollaista en ole kans aikaisemmin nähnytkään. Nämä oli kaikki niin hyväkuntoisia, että tulevat varmasti kaikki käyttöön.

Suklaakakkua, teetä ja sympatiaa

Niin sitä itse kukin aina joka vuosi vanhenee ja itse alan olla kohta jo aikuisen iässä. Kuinkahan sitä oikein osais olla aikuinen, hmmm... Mutta siis, vanhenin viime kuun puolella taas vuoden ja oikeastaan syntymäpäiväni oli oikein onnistunut kaikin puolin. Aamulla sain maistella itse tekemääni ihanaa suklaista dajm-kakkua tee -kupposen kera ja lueskella sanomalehteä just niin pitkään kuin halusin.

Tee-, kahvi- ja kaakao- purkkirintamalla uutuuksia

Meille satoi perjantain vastaisena yönä lumi maahan, aikaisemmmin mielestäni kuin viime vuonna. Tuskinpa tuo pysyvää sorttia on, mutta tuli talvi, tuli kylmä ja vaikka siihen kuinka yrittää asennoitua ja henkisesti latautua, niin on se aina niin hytisyttävää ja ankeaa. Vaan tähän kylmän vuodenajan kalseuteen auttaa kuppi höyryävän kuumaa teetä, kaakaoo tai kahvia, mistä kukin eniten tykkää.

Uusimmista uusin kahvipurkki

Miten mulle näitä kahvipurkkeja kertyykin, vaikken kahvia edes juo? Mutta kun taas oli kauppaan ilmestynyt uusi komea kahvipurkki, pitihän se siitä käryyn napata. 

Tykkääkkö nää englantilaisesta teestä?

Tykkään ainakin teepurkeista. Löysin erilaisen teepurkin kesän alussa, englantilainen The Queen's Silver juhlavuositeetä vuodelta 1977. Ilmeisesti kuningatar Elisabet II:n 25-vuotishallitsijajuhlavuoden kunniaksi valmistettua. Koristeltuna kuningattaren kuvalla...

... sekä prinssinsä kuvalla.

Lisäksi teepurkissa on kuvattuna Windsorin linna sekä Buckinghamin palatsi, kuvassa. Mielestäni erikoisen hyvä löytö teepurkkikokoelmaani. Ja isokin tuo on, mahtuu hyvin ainakin 200g lempiteetäni.

Ja jotta tämä englantilainen teenautinto olisi täydellistä, täytyyhän teelle tietysti olla englantilainen termari! Olen keräillyt vanhoja termareita, jos niissä on jotain nostalgisen hienoa, esim. väritys tai kuvio, kuten tässä hyvin tuollainen perienglantilainen ruudutus. En kyllä tiedä mitä teen kymmenellä erilaisella termarilla, mutta kyllä kait ihmisillä on hullumpiakin keräilykohteita. Tuohon hyvää teetä, mukaan vielä ruudullinen piknikpeitto ja tuoreita skonsseja mustikkahillon kera, kesäaamiainen on täydellinen!

Kattilan narraajat

Ookko nää käyny ongella tänä kesänä? Me ollaan ihan oikeastikin joella, mutta eilen käytiin vähän erilaisella onkireissulla. Me ongittiin kattiloita. Sellaisesta isosta metallinkeräys-molokista. Vietiin lasten kanssa metalleja keräykseen ja kuten tapanani on aina tarkistaa keräysastiat mahdollisten aarteiden varalta, huomasin siellä molokin kidassa kattiloita, leivontavuokia, metallirasioita, joista yksi varsinkin oli ihan pakko saada. Onneksi meillä oli mukana pyörän mustekala, eli se sellainen joustava naru, jonka päässä on koukut ja jolla sidotaan tavaraa kyytiin. Sillä mustekalan koukulla oli helppo onkia nuo kattilat ylös ja ne päätyivät mukaan kotiin viemisiksi, vaikkei ne ihan parasta laatua olleet. Kattilat on huonokuntoisia sisältä, mutta tuosta punaisesta emalisesta tulee kukkakattila, jos se ei sitä ennen päädy lasten leikkeihin, kuten tuo metallikattila on luvattu. Pitkä kakkuvuoka ja tuo reunusvuoka on sitten jo niin huonossa kunnossa, etten taida niitä ottaa tavalliseen leivontaan, vaan betonikakkujen tekoon!

Ja sitten oli tämä purkki. Tämän kun näin siellä molokin pohjalla, olin, että ei voi olla totta! Ja miten tuon saa ylös?! Tovin aikaa siinä yritin, turhaahan se on yrittää nostaa pyöreää esinettä sillä mustekalalla, kun ei ole mitään reunaa, mistä sais koukun kunnolla kiinni. Mutta en vain voinut jättää purkkia sinne. Mietin erilaisia isoja kourasysteemejä tai magneetteja tms. millä vois kaapata purkin ylös. Vaan onneksi on ruotsin lahja suomen sisutusmyymälölle. Meillä on keittiön seinässä sellainen iso, metallinen magneetti, johon voi kiinnittää esim. veitsiä. Ja kun tajusin sen, tajusin myös, että siinähän on sopivasti myös reiät päissä naruille ja voila´ saimme kuin saimmekin purkin ylös! Muitakin pieniä teepurkkeja siellä oli, vain tuo pieni venäläinen teepurkki ekasta kuvasta tarttui onkeemme. Poika hihkui ilosta kun äiti onnistui onkimisessa ja melkein hihkuin minäkin. Tuo purkki on hieno, Anita Wangelin ja mulla on samalla kukkakuviolla oleva oranssi tarjotin jo ennestään. Jos pienestä kalastelusta voi tulla iloiseksi, niin tästä kyllä!

Ookko nää syöny leijjonaa?

Kävin Porvoossa piiiitkästä aikaa ja kiersin siellä vakikirpparini eli lastentarvikkeisiin erikoistuneen kirppiksen ja sellaisen tavallisen itsepalvelukirppiksen sekä uskonnollisiin itresseihin suuntautuneessa että tietysti myös kierrätyskeskuksessa. Kierrätyskeskuksesta harvoin ostan mitään isompaa, koska porvoolaiset osaavat hinnoitella kierrätystavaransa. Mutta yleensä aina sitä pientä kivaa, mitä nyt löytyi vähän kaikista noista neljästä paikasta. Lastentarvikekirppikseltä hain ja löysinkin kenkiä tarpeeseen hiekkalaatikolle ja tietysti vähän vaatteita. Kuten aina. Toinen asia mitä lapsille tulee melkein aina ostettua on erilaiset pelit ja lelut sekä kirjat. Varsinkin pikkuautot, ne kun ei maksa juuri mitään ja aiheuttavat suurta riemua uusissa omistajissaan. Tosin kyllä niitä sitten myös pyörii vähän joka paikassa. Tuo kuvan upea vihreä Brion formula löytyi myös, mutta ei päädy hiekkalaatikkoleikkeihin, ehei.

Löysin lapsille myös tämän hienon kernikankaasta tehdyn essun, joka on sen verran iso, että se päällä voi mainiosti maalata ja räiskiä värejä, eikä tarvitse pelätä vaatteiden likaantuvan. Pelikokoelmaan lisäyksenä taas uus muistipeli, tällä kertaa vähän erilainen eli pitää löytää parit niin, että eläimistä tulee kokonaisia. Voi tietysti myös koota ihan omia hassuja mielikuvituseläimiä.

Tarjottimia ei koskaan voi olla liikaa, varsinkaan kotimaisen muoviteollisuuden tuotteita. Tuo isompi punainen on Karhumuovin tekemä ja keltainen Lanka ja Muovi ky Porin. Minulla on niiden kakkukupu, jonka punainen tarjotin meni rikki viime kesänä, nyt löysin uuden tilalle, ei värillä väliä. Kunnes se punainen tulee jossain vastaan. Eikä piparimuottejakaan voi koskaan olla liikaa, siksipä siksi kolme lisää. Kiepparilta löytyi nuo hienot metalliset pannunaluset ja tuollainen iso puristin, jotka sopii meidän vanhaan taloon hienosti. Sitä, mihin tarkoitukseen tuo puristin on, en tiedä tarkalleen sanoa. Noin valtavan kokoisia valkosipuleita ei ainkaan voi olla olemassa, omena sopii tuohon just. Ehkä se on lihan tm vastaavan puristamiseen.

Oon onnistunu hajottamaan edelliset kaulimeni, tuo kädensija menee halki jostain kumman syystä aina, siksi uusi kaulin. Kuvassa näkyy myös uusi kaivuri hiekkaleikkeihin ja purkkikokoelmaani löytyi kaksi uutta erikoisuutta. Oikeastaan purkkeja on kolme, mutta tuon tylsän metallisen aion paperoida kuten tämän, jolloin siitä tulee eri hieno.

Uudet purkkini ovat erikoisuuksia sikäli, että tämä toinen on englantilainen purkki, minkä huomasin kylläkin vasta kotona tarkemmin uusia löytöjäni tutkaillessani. Ostin sen puhtaasti hienon kuvituksen vuoksi ja ilo olikin suuri kun tarkistin tuota tekstiä purkin kannesta. Purkissa lukee Mads Stage eli purkin on kuvittanut tanskalainen kansainvälisestikin arvostettu kuvittaja, piirtäjä ja graafikko. Erikoinen löytö siis, ainakin minun kokoelmissani.

Ja tämä toinen oli ihan pakko ostaa, koska se on Merijalin karkkitehtaalta Oulusta. Itse karkkeja eli karviaismarjapastilleja en kyllä muista, mutta sen muistan miten hienoa oli päästä käymään karkkitehtaalla ala-asteen luokkaretkellä! Ja varsinkin kun karkkia sai syödä miten paljon vain ja  sieltähän sai karkkia mukaankin. Tunnetuimpia karkkeja oli Leijona -tervalakritsi- ja Pastirol -täytepastillit. Merijalin tehtaalla ei ole valmistettu karkkia sitten vuoden 1996 jälkeen ja itse tehdasrakennuskin on purettu tätä nykyä. Mutta aivan varmasti kaikki ovat kuulleet legendaarisen  "Ookko nää Oulusta, syökkö nää leijjonaa?"

Vappulöytöjä ja aarteita

Kävin lasten kanssa vapunaattona hakemassa vappupallot ja samalla pyörähdettiin kirppiksellä. Monestihan on niin, että jos ei ole pitkään aikaan päässyt käymään koluamassa kirppiksiä, tekee ihan mahdottomasti löytöjä. Ainakin minulle käy usein niin, kuten nytkin. Löysin lapsille varvassukkia, ja yhdet vielä moneksi vuodeksi liian isot marimekon raitapöksyt, mutta koska ne oli vain euron, hamstarasin ne säästöön. Lisäksi löytyi englanninkielinen luukkukirja, joka tulee olemaan tosi nasta siinä vaiheessa kun kieltä aletaan opiskelemaan ja Marimekon papukaija-syvä lautanen, kolme euroa kololla, mutta eipähän sitten ainakaan harmita, jos laps sen särkee.

Tietysti matkaan tarttui muutama keittöpurkki, suht vanhoja ja kivoja. Tuo vaaleansininen lintukuosi näyttää hieman Aarikan kuosilta, mutta purkin pohjassa ei ainakaan ollut mitään merkintöjä. 

Kattiloita ei koskaan voi olla liikaa, ainakaan näitä Finellin ihania emalikattiloita. Tämä on myös Esteri Tomulan suunnittelema kuosi, Ruusukaali, valmistettu vuosina 1968 - 70. Kattila on tosi hyvässä kunnossa, vain muutamasta kohdasta emali vähän pudonnut ja maksoikin vain 13 euroa!

Ja viimeisenä se kaikken paras, eli aarre. Vanha seinälamppu, vanhoilla pölyillä, mutta muuten ehjä. Kankainen, punainen lamppuosa ja valettu metallinen seinäkannatin. Juuri täydellinen meidän vanhaan taloon, kunhan saadaan remontti valmiiksi. Tulee ehkä olohuoneeseen, lukunurkkaukseen, aivan ihana. Lamppuosaa voi vähän käännellä ja säädellä, kamalan harmaan johdon vois aikanaan vaihtaa vanhanaikaiseen kankaiseen. Punaista kupuakaan ei tarvi vaihtaa, jos nyt vähän putsais enimpiä pölyjä pois. Ois lähteny varmasti mukaan, vaikka ois ollu kalliimpikin, mutta viidellä eurolla, ehdottomasti! 

Juhla Mokka Jubileums

Löysin ruokakaupassa asioidessani uusimman ihanuuden eli Pauligin Juhla Mokan vuoden 2011 kahvin säilytyspurkin, jonka ulkoasun grafiikan on suunnitellut Pietari Posti. Tekee aivan upeeta grafiikkaa mun mielestä, tykkään. Olihan tuo purkki taas pakko ostaa, Paulig on keksinyt hyvän keinon nyhtää ihmisiltä rahaa erikoispurkeillaan. Tähän asti olen tykännyt noista jokaisesta, uusimman ilmestymistä ehdin jo vähän odottaakin.

Mä koukutuin noihin purkkeihin heti tuosta ensimmäisestä, joka oli Klaus Haapaniemen vuonna 2008. Jostain syystä en heti purkkia ostanut, kun sen kaupassa näin ja jäin siksi ilman, kun ne myytiin hyvin pian loppuun. Sitten yllätys, yllätys, löysin purkin vuoden jälkeen odottamatta lähes naapurista, pienestä kyläkaupasta! Sen jälkeen viisastuneena olen ostanut uusimman purkin heti kun olen sen kaupassa nähnyt. Tosin Sanna Annukan (2009) purkin kanssa oli käydä lähes samalla tavoin eli isoista ruokakaupoista missä kävin, purkit myytiin heti, mutta meidän kyläkaupasta löysin, jee! Purkkien järjestys tuossa kuvassa on näköjään vähän väärä eli ensimmäisen teki Haapaniemi, sitten Sanna Annukka, seuraavana vuonna (2010) grafiikasta vastasi Sanna Mander ja uusimman on tehnyt siis Pietari Posti.

Säilytän noissa suolaa, maitojauhetta, intiaani- ja fariinisokeria, jotka kaikki vaatii ilmatiiviimmän purkin kuin lasipurkki, jotteivat paakkuunnu kauheesti. Varsinkin maitojauheelle ja fariinisokerille voi käydä köpelösti tavallisessa purkissa, olen eräänkin kerran yrittänyt epätoivoisesti kaapia kuivuneesta köntistä edes vähän jotain leivonnaisiin.