Kesäinen kirppissaalis

Piiitkästä aikaa pääsin tekemään kirppiskierroksen. Käytiin lasten kanssa kaks vakkarii sekä sattumalta ohiajaessa löytyneellä pihakirppiksellä. 

Leluja lapsille osa 2

Jostain syystä ostan paljon mieluummin lapsille vanhoja leluja kuin uudempia. Esimerkkinä käy hyvin tämä 70-lukulainen parkkitalo. Meillähän oli jo ennestään kaksi parkkitaloa, vaan silti tämä kodin meiltä sai. Laitoin uusimman, Fisher Pricen sekin, mutta sellainen vauvaversio, siis myyntiin ja pois, toisen vanhemman version jätin varalle. 

Leluja lapsille osa 1

  

Kuten lupasin, tässä viimeisimmät lasten leluhamstraukset, joita kehtaa esitellä. Sitä pikkuautojen, palapelien, pehmolelujen ja ponien määrää mitä tavallisesti kotiin kannetaan ei edes kehtaa tunnustaa julkisesti.

Auto nro4

 Pikainen kuvapläjäys hienosta lasten lelusta, mikä löytyi tässä taannoin kirppikseltä. 

Äidille ja tyttärelle

Käsi ylös kuinka monella oli 80-luvulla putkikassi? Mulla ja siskolla ei ollu kuin tuollaiset pienet putkikassit, siskolla punainen ja mulla tuo sininen. Äiti oli sitä mieltä ettei pilata lasten ryhtiä putkikassilla vaan reppu se koululaisella olla pitää. Äiti oli ehkä oikeassa, mutta silti olin kauhean kade luokkakavereille, joilla oli oikea, iso putkikassi. Tykkäsin silti tuosta pienestäkin, voisin käyttää sitä vieläkin käsilaukkuna esim. mutta kantohihna on kadonnut ajan saatossa jonnekin. Tuo isompi putkikassi löytyi keväällä kirppikseltä ja nyt minulla on siis oma iso putkikassi, jee! Ja jotta perinteet säilyvät äidiltä tyttärille, oma tyttöseni saa tuon pienen putkikassin käyttöönsä.

Puukuituja ja vähän muoviakin

Joskus voi käydä näinkin. Käytiin kirppiskierroksella ja mukaan ei lähtenyt tällä kertaa parin pussilakanan lisäksi juuri muuta kuin kirjoja, kirjoja, kirjoja! Lasten sormet osoittavat heidän suosikit uutuuksien pinosta.

  

Haalareista Molla - Maijaan sekä Neiti Lamkaniini

Lainasin kirjastosta hyvän kirjan lasten vaatteiden ompeluun ja vähän muitakin ohjeita siinä on. Ajattelin, että tämäpä ois kiva saada omaan kirjahyllyynkin ja kas, uskomaton tuuri kävi ja löysin sen kirppikseltä! Kirja on siis  Haalareista Molla-Maijaan, Hoffmann-Barthel Jutta sekä Heine Gundi. Kirja on tehty vuonna 1981 eli niin kasaria, niin kasaria, että! Ihania pastellisävyjä ja puukengät tais olla muotia tuossa -70 - ja -80 -luvun taitteessa, koska näissä kuvissa lapsilla on aika usein jalassa juurikin puukengät. Kaikki kuvat kirjasta, ellei toisin mainita. 

Pomppivia poneja 70 -luvulta

Yksi meidän lapsuuden tärkeimpiä leluja oli tällaiset pomppuhepat, jotka taisivat olla 70 -luvun suosikkeja vähän jokaisella, ainakin mitä meidän pomppuhepat saavat aikuisilta muistoja aikaan. Omien vanhempien kotona on vieläkin hengissä kaksi tuollaista isoa heppaa ja olin jo pohtinut niiden siirtämistä tänne meille etelään. Sitten kuitenkin erään kerran löysin tuon isomman siniruudullisen kiepparilta ja heti se sai uuden kodin meiltä. 

Leluja ja löytöjä

Kirppikset on oikeasti mainiot olla olemassa. Minä teen varmaan suurimman osan lasten vaate ja kenkä hankinnoista kirppisten kautta, kuten myös verhot, lakanat ja astiat. (Puhumattakaan kaikesta muusta tarpeellisesta ja ehkä tarpeettomastakin...) Toisinaan keräilysaalis voi olla jopa näinkin suuri kuten tässä kuvassa, vanha matkalaukku ja se täynnä käytettyjä ihanuuksia ja vähän vielä ylikin. Toisinaan matkaan ei tartu mitään. Ja hyvä niinkin, aina ei tarvitse kuluttaa. 

Kirppiksiä on paljon mukavampi kiertääkin, kun koskaan ei tiedä mitä löytää, tarpeita, todellisia aarteita vai jotain sellaista mitä et tiennyt tarvitsevasi ennen kuin sen löysit. Toisen jäte voi olla toisen aarre, todellakin!

Ookko nää syöny leijjonaa?

Kävin Porvoossa piiiitkästä aikaa ja kiersin siellä vakikirpparini eli lastentarvikkeisiin erikoistuneen kirppiksen ja sellaisen tavallisen itsepalvelukirppiksen sekä uskonnollisiin itresseihin suuntautuneessa että tietysti myös kierrätyskeskuksessa. Kierrätyskeskuksesta harvoin ostan mitään isompaa, koska porvoolaiset osaavat hinnoitella kierrätystavaransa. Mutta yleensä aina sitä pientä kivaa, mitä nyt löytyi vähän kaikista noista neljästä paikasta. Lastentarvikekirppikseltä hain ja löysinkin kenkiä tarpeeseen hiekkalaatikolle ja tietysti vähän vaatteita. Kuten aina. Toinen asia mitä lapsille tulee melkein aina ostettua on erilaiset pelit ja lelut sekä kirjat. Varsinkin pikkuautot, ne kun ei maksa juuri mitään ja aiheuttavat suurta riemua uusissa omistajissaan. Tosin kyllä niitä sitten myös pyörii vähän joka paikassa. Tuo kuvan upea vihreä Brion formula löytyi myös, mutta ei päädy hiekkalaatikkoleikkeihin, ehei.

Löysin lapsille myös tämän hienon kernikankaasta tehdyn essun, joka on sen verran iso, että se päällä voi mainiosti maalata ja räiskiä värejä, eikä tarvitse pelätä vaatteiden likaantuvan. Pelikokoelmaan lisäyksenä taas uus muistipeli, tällä kertaa vähän erilainen eli pitää löytää parit niin, että eläimistä tulee kokonaisia. Voi tietysti myös koota ihan omia hassuja mielikuvituseläimiä.

Tarjottimia ei koskaan voi olla liikaa, varsinkaan kotimaisen muoviteollisuuden tuotteita. Tuo isompi punainen on Karhumuovin tekemä ja keltainen Lanka ja Muovi ky Porin. Minulla on niiden kakkukupu, jonka punainen tarjotin meni rikki viime kesänä, nyt löysin uuden tilalle, ei värillä väliä. Kunnes se punainen tulee jossain vastaan. Eikä piparimuottejakaan voi koskaan olla liikaa, siksipä siksi kolme lisää. Kiepparilta löytyi nuo hienot metalliset pannunaluset ja tuollainen iso puristin, jotka sopii meidän vanhaan taloon hienosti. Sitä, mihin tarkoitukseen tuo puristin on, en tiedä tarkalleen sanoa. Noin valtavan kokoisia valkosipuleita ei ainkaan voi olla olemassa, omena sopii tuohon just. Ehkä se on lihan tm vastaavan puristamiseen.

Oon onnistunu hajottamaan edelliset kaulimeni, tuo kädensija menee halki jostain kumman syystä aina, siksi uusi kaulin. Kuvassa näkyy myös uusi kaivuri hiekkaleikkeihin ja purkkikokoelmaani löytyi kaksi uutta erikoisuutta. Oikeastaan purkkeja on kolme, mutta tuon tylsän metallisen aion paperoida kuten tämän, jolloin siitä tulee eri hieno.

Uudet purkkini ovat erikoisuuksia sikäli, että tämä toinen on englantilainen purkki, minkä huomasin kylläkin vasta kotona tarkemmin uusia löytöjäni tutkaillessani. Ostin sen puhtaasti hienon kuvituksen vuoksi ja ilo olikin suuri kun tarkistin tuota tekstiä purkin kannesta. Purkissa lukee Mads Stage eli purkin on kuvittanut tanskalainen kansainvälisestikin arvostettu kuvittaja, piirtäjä ja graafikko. Erikoinen löytö siis, ainakin minun kokoelmissani.

Ja tämä toinen oli ihan pakko ostaa, koska se on Merijalin karkkitehtaalta Oulusta. Itse karkkeja eli karviaismarjapastilleja en kyllä muista, mutta sen muistan miten hienoa oli päästä käymään karkkitehtaalla ala-asteen luokkaretkellä! Ja varsinkin kun karkkia sai syödä miten paljon vain ja  sieltähän sai karkkia mukaankin. Tunnetuimpia karkkeja oli Leijona -tervalakritsi- ja Pastirol -täytepastillit. Merijalin tehtaalla ei ole valmistettu karkkia sitten vuoden 1996 jälkeen ja itse tehdasrakennuskin on purettu tätä nykyä. Mutta aivan varmasti kaikki ovat kuulleet legendaarisen  "Ookko nää Oulusta, syökkö nää leijjonaa?"