Matkustaminen 600 kilometriä pohjoiseen henkilöautossa ei aina ole niin mieltä ylentävää, oikeasti se on tylsää ja varsin puuduttavaa. Vaikka onhan siitä jo kohta kaksi viikkoa kun talvilomaa pohjoisessa vietettiin ja aika kuultaa muistot, sanotaan. Että kesän lopussa saattaa tulla hetkellinen mielenhäiriö ja huomaa istuvansa taas autossa kiitämässä matkallaan pororajalle. Vaan, jotta matka ei olisi niin tylsä, yritän aina ottaa jonkun käsityön mukaan, kahdeksassa tunnissa ehtii hyvin neuloa jokusen rivin. Aikaisemmin oon virkannu arigumeja lapsille, mutta niissä on se huono puoli etten mä saa niitä koskaan koottua valmiiksi. Mulla on siis kaapissa epämääräinen läjä omituisia osia, joista sais kyllä aika mielenkiintoisia ötököitä aikaan, kun enhän mä enää tietenkään muista mikä raaja kuuluu milleki ötökälle.
