Kesäinen kirppissaalis

Piiitkästä aikaa pääsin tekemään kirppiskierroksen. Käytiin lasten kanssa kaks vakkarii sekä sattumalta ohiajaessa löytyneellä pihakirppiksellä. 

Joko nää tunnet Örkkylin?

Tämä hemmo kuvassa on nimeltään Örkkyli. 

...käyny jo sienimettässä?

Nyt on tälle syksylle sienikorikin korkattu eli käyty mettässä ja muutaman sienen sinne korin pohjalle kerännyt. Itseasiassa kävin kyllä jo pari, kolme viikkoa sitten vähän katselemassa, mutta silloin ei vielä mitään löytynyt. Nytkin löytyi lähinnä kymmentä erinäköistä rouskua, joista uskalsin ehkä kerätä noin kahta; muutama hassu kanttarelli, yksi mustatorvisieni ja ihan kivasti suppilovahveroita. Joiden aika ei ehkä ihan vielä ole, pikkuhiljaa niitäkin kyllä tulee enemmän.

Sain pikkuneidin kaveriksi metsään, ihmeen hyvin neljävuotias jaksoi taapertaa risukossa ja keräsi omaan koriinsa vähän sieniäkin. Vähällä kyllä oli tältä isolta neidiltä päästä julmettu parku kun pääsimme mettän laitaan, joku kurja mettän omistaja oli päättäny pistää mettäkoneella just sen mun sienimettän matalaksi. Ei sieltä oikein mitään löytäny, ku risuja oli joka paikassa. Nyt mun täytyy ettiä itelleni uus sienipaikka. Mutta oli meillä neidin kanssa ihan hyvä reissu siellä mettässä, pohdiskeltiin elämän suuria kysymyksiä eli sitä miksi sienillä on jalat? Äidin korjaus, vain yksi jalka, että pysyis pystyssä. Oisko hassua, jos ihmisilläkin ois vain yksi jalka? Löydettiin myös monta istuvaa sientä. Metsässä on kivaa. 

Liikennemattopöytäliina

Mulla tulee aina silloin tällöin pakonomainen tarve kaunistaa arkea kankaisellla pöytäliinalla, meillähän ei normaalisti ole arkiliinana kankaista liinaa. Tuo pakonomainen jakso kestää tietyn aikaa, yleensä se loppuu siihen, että lasillinen maitoa tms. katuu vasta laitetulle liinalle. Just loppui viimeisin jakso, kun kolmas liina peränjälkeen sai maitokylvyn.

Lisää pieniä ompeluksia eli retki-istuinalusta lapselle

Meidän Pikku Tipunen tarvitsi tässä eräänä päivänä istuinalustan päiväkodin metsäretkelle. Meillä ei oikein ollut valmiina mitään sellaista, mitä olisi voinut käyttää, saatikka että olisi mahtunut tytön minikokoiseen reppuun. Kun en myöskään halunnut käyttää jotain makuualustasta leikattua palasta, sopiva pyllynalunen piti siis tehdä.

Pieniä ompeluksia

 

En oo ommellu piiiiiitkiin aikoihin mitään isoa ja kunnollista, pieniä korjaus- tai paikkausompeluja vain. Kovasti tekis mieli ottaa joku oikea projekti työn alle ja koneeseen, vaan en vielä oo osannu päättää mitä oikein tekisin. Oon siis tehny pientä viilausta, jolla sain sen ikuisesti korkeammaksi ja korkeammaksi kasvavan "mä korjaan nämä ihan heti huomenna" -pinon vähän pienemmäksi.

Leluja lapsille osa 2

Jostain syystä ostan paljon mieluummin lapsille vanhoja leluja kuin uudempia. Esimerkkinä käy hyvin tämä 70-lukulainen parkkitalo. Meillähän oli jo ennestään kaksi parkkitaloa, vaan silti tämä kodin meiltä sai. Laitoin uusimman, Fisher Pricen sekin, mutta sellainen vauvaversio, siis myyntiin ja pois, toisen vanhemman version jätin varalle. 

Leluja lapsille osa 1

  

Kuten lupasin, tässä viimeisimmät lasten leluhamstraukset, joita kehtaa esitellä. Sitä pikkuautojen, palapelien, pehmolelujen ja ponien määrää mitä tavallisesti kotiin kannetaan ei edes kehtaa tunnustaa julkisesti.

Auto nro4

 Pikainen kuvapläjäys hienosta lasten lelusta, mikä löytyi tässä taannoin kirppikseltä. 

Robotteja aamupalaksi

Meillä käytiin mielenkiintoinen keskustelu tänään aamiaispöydässä. Ihmisistä ja robotiikasta. Ei lainkaan vaikea aihe 3 ja  6 -vuotiaille vaikka luulis.