Joko nää tunnet Örkkylin?

Tämä hemmo kuvassa on nimeltään Örkkyli. 

Matkalaukkuun mahtuva laatikkopeikko

Mulle annettiin haastava ompelutehtävä ja kaksi viikkoa aikaa toteutukseen. Mieheni pyysi, josko voisin ommella hänelle aikuisen ihmisen peittävän laatikon, joka pitää vielä mahtua matkalaukkuun. Onneksi meillä oli vintillä lasten vanha tunnelitelttahässäkkä, josta saatiin telttakepit käyttöön. Niillähän se kokoontaitettavuus menee kätsästi. 

Pääsiäisliinoja

 

Nyt kun vappu jo kolkuttelee ovella voidaankin katsella millaisia pääsiäisliinoja löysin. Mun mielestä on ihan kivaa, että kirppikset näkee vähän vaivaa ja nostaa tuotteitaan esille teemoittain, kuten esim. joulu ja pääsiäinen. Pääsiäinen oli ja meni meillä täysin sairastelun ja vesirokon merkeissä. Ainoa asia minkä jaksoin pääsiäiseksi tehdä, oli laittaa vähän vehnää kasvamaan, ostaa keltaisia kukkia ja vaihtaa uusi liina keittiön pöytään. Tällaisen söpön pikku tipusia -liinan löysin ja sehän sopiii meille kuin nenä päähän, eikö?

Lisää pieniä ompeluksia eli retki-istuinalusta lapselle

Meidän Pikku Tipunen tarvitsi tässä eräänä päivänä istuinalustan päiväkodin metsäretkelle. Meillä ei oikein ollut valmiina mitään sellaista, mitä olisi voinut käyttää, saatikka että olisi mahtunut tytön minikokoiseen reppuun. Kun en myöskään halunnut käyttää jotain makuualustasta leikattua palasta, sopiva pyllynalunen piti siis tehdä.

Pieniä ompeluksia

 

En oo ommellu piiiiiitkiin aikoihin mitään isoa ja kunnollista, pieniä korjaus- tai paikkausompeluja vain. Kovasti tekis mieli ottaa joku oikea projekti työn alle ja koneeseen, vaan en vielä oo osannu päättää mitä oikein tekisin. Oon siis tehny pientä viilausta, jolla sain sen ikuisesti korkeammaksi ja korkeammaksi kasvavan "mä korjaan nämä ihan heti huomenna" -pinon vähän pienemmäksi.

Ompelukori

Tarvitsin itselleni ompelukorin, jossa kuljettaa ompelutarvikkeita, saksia, lankoja, neuloja ym. paikasta toiseen niin etteivät ne putoile matkan varrelle. Ja joka olisi tietysti kätevä mutta myös kaunis katsella. 

Sorjat suosivat leveitä...

... eli mekko 50-luvun tyyliin. Tein viime vuoden loppu puolella 50-luvun puvun ystävälleni, nyt vihdoin siitä kuvia. Satuin mainitsemaan kerran, että löysin sikahalvalla ihanaa keltaista valkopilkullista puuvillaa ja siitä tulisi ihana fiftarimekko Pikku Tipuselle ainakin. Ystäväni siihen heti sanomaan, että hän itse asiassa tarvitsisi sellaisen mekon, kun heillä on tulossa juhlat 50-luvun teemalla. Ja minähän tietenkin innostuin heti ja lupasin auttaa mekon tekemisessä. Kävin siis ostamassa pakan lopun pois ja mekkoa tekemään.

Haalareista Molla - Maijaan sekä Neiti Lamkaniini

Lainasin kirjastosta hyvän kirjan lasten vaatteiden ompeluun ja vähän muitakin ohjeita siinä on. Ajattelin, että tämäpä ois kiva saada omaan kirjahyllyynkin ja kas, uskomaton tuuri kävi ja löysin sen kirppikseltä! Kirja on siis  Haalareista Molla-Maijaan, Hoffmann-Barthel Jutta sekä Heine Gundi. Kirja on tehty vuonna 1981 eli niin kasaria, niin kasaria, että! Ihania pastellisävyjä ja puukengät tais olla muotia tuossa -70 - ja -80 -luvun taitteessa, koska näissä kuvissa lapsilla on aika usein jalassa juurikin puukengät. Kaikki kuvat kirjasta, ellei toisin mainita. 

Joululahjapussukoita

Olen jo useampana vuonna hamstrannut joulukankaita kirppikseltä aina kun on sopiva tullut vastaan ja tehnyt niistä kestäviä lahjapussukoita. Ajatuksella, ettei tarvitsisi käyttää niitä huimia myrkkyjä sisältäviä joulupapereita. Ja onhan se kierrätystä ja luontoa säästävääkin. Toki myönnän, että lahjapaperin avaamisessa on se oma viehätyksensä, mitä pussukoista tietysti puuttuu, mutta silti olen näitä pusseja jaellut ympärilleni ja toivonut, että ihmiset ottaisivat ne käyttöön. Minulla oli muutama päivä tuossa viikolla ihan omaa aikaa, niin ompelin sitten lisää lahjapusseja. Pöytäliinoista, verhoista, kaitaliinoista saa upeita pusseja ja todella helposti. Useimmissa kuvitus on aika naivistista, mutta on kankaissa mielestäni tosi kauniitakin yksilöitä.

Kärpässienimekko

Aiemmin, tuossa pöksyjen kohdalla mainitsin tästä kärpässienimekosta. Mekossa seikkailee sienipäisiä tyttöjä ja kun yhdistin siihen punavalkoisen pallotrikoon, tuli mekosta mielestäni oikein hieno. Neidillä on kuvassa kyllä hiukan mustat valkoiset sukkahousut, kun hän karkasi heikkalaatikolle just ennen kuvan ottoa.

Pöksyjä pienille Kukko -lapsille

Kesä on mennä huristellut ohi työntäyteisissä merkeissä eli en ole paljon ehtinyt koneella istahtaa. Sen vuoksi täällä on ollut hurjan hiljaista näin kesällä. Mutta nyt kun palataan arkirytmiin, ehtii koneellakin tehdä hommia. Kirppareillakin on tullut käytyä kesällä, muuten on tehtyä remonttia vain. Tässä nyt kuitenkin kuvia mun ompeluksista, mitä olen kyllä ommellut jo keväällä, mutta kuten sanottua, aika on rajallista. 

Isoveikalle tein pitkiä kalsareita, ihan tarpeeseen, ja yhdet yökkärit tuosta sinisestä viikinki-kankaasta. Lyhyt hihaisen t-paidan ja shortsit. Ja koska samasta kankaasta on myös pitkät kalsarit, voi yöpukua pitää myös talvella. Tosin meidän pojalla on ihmeellinen uusien vaatteiden kammo, hän ei suostu pitämään päällään mitään, mikä on uusi. Koska hän ei kuulemma tunne niitä vaatteita. Vaatteiden pikainen kokeileminenkin on työn ja tuskan takana. Että se ikävä kyllä vähän latistaa intoa ommella mitään, mutta koska Pikku Tipunen rakastaa kokeilla erilaisia vaatteita, se kompensoi harmistusta.

Ookko nää surruutellu vähän saumurilla?

Tai multa pitää kysyä, että milloin viimeksi? Ja tais olla pääsiäisen tienoilla kun edellisen kerran oli aikaa surautella. Mulla kun käy yleensä niin, että jos istun ompelukoneelle, kaikki muut työt jää eli koti näyttää monta päivää ihan kamalalta, kaikki on hyrskynmyrskyn, pyykki- ja tiskivuorten valloittamiseen tarvitaan vähintään monen vuoden vuorikiipeilyn kävijät. Lapset muistan just ja just ruokkia, mutt siihen se sitt jää. Remontti vie yleensä ensimmäisenä kaiken liikenevän vapaa-ajan. Mutta kun ommellaan, ni sitt ommellaan.

Siksi nykyisin istahdan ompelukoneen ääreen vain kun oon aivan yksin kotona. Silloin ei tarvi huolehtia ruuasta, ei kotitöistä, vaan vain surruutella ja surruutulla. Nyt meidän esikoinen on mökillä koko viikon ja ahneuksissani leikkelin taas kankaita liian moneen vaatteeseen. Ajatuksella, että kyllä tässä hyvin ehtii kun on vain yks laps kotona ja vielä nukkuu piiitkät päikkärit. No, on ollu paljon kyllä muutakin samalla ajatuksella hoidettavaa hommaa, mutta kyllä tässä vielä ompelukoneellekkin ehtii istahtaan.

Mulla on paha tapa innostua liiaksi kankaiden leikkelemisessä, en koskaan malta leikata vain yhtä vaatetta kerralla, koska 'kylllähän niitä ommella surauttaa useamman samalla ajalla ja vaivalla kuin yhden ompelis'. Ja usein käy sitten niin, että osa jää kesken ja niitä sitten ihmettelen parin kuukauden päästä, että 'jaa, mikähän tämäkin kappale oikein on ja mihin se kenties kuuluu?' Koska nääs en myöskään juurikaan harrasta kaavojen piirtämistä vaan suunnittelen vaatteet siinä samalla kun niitä leikkaan. Hyvä ois, jos opettelis vaikka kuvaamaan leikatut kappaleet, se ois tosi hyvä muistikortti vetäistä hatusta sitten kun kaivaa taas ompelukoneen esille parin kuukauden kuluttua.

Ja kaikki ihanat kankaat pitää olla esillä, että jos saa inspiraation kesken muiden töiden, voi sitten heti käydä käsiksi saksiin ja kankaisiin. Ja usein, kangasvaihtoehtoja miettiessä, yks kangas inspiroi johonkin toiseen kankaaseen, joka taas johtaa kolmanteen ja neljänteen ja niin edelleen. Samoin kesken eräiset työt, eihän sitä mitenkään voi muistaa mikä on kesken, jos sen laittaa laatikkoon talteen. Siksi niidenkin kuuluu saada näkyvä paikkansa hyllystä. Tosin mulla on vintissä tallessa liian monta laatikollista kankaita, joita aina välillä käy penkomassa. Sitten ne kulkeutuu alas, notkuu täällä vähän aikaa ja sulkeutuvat taas johonkin toiseen laatikkoon, jos niistä ei ehditäkkään tehdä mitään. Laatikko viedään vintille tai jätetään alas, kuten viimeisimmät laatikot ovat tehneet. Niistä voi aina tarvita jotain, eikö?

Kysyttekin varmaan, että miksi kankaat ovat laatikossa. No, kun me tähän taloon muutettiin ja ompeluhuone pistettiin remonttiin, tarkoitus oli, että en ottaisi kerralla työn alle kuin yhden ompeluksen ja muut odottaisivat kiltisti vuoroaan vintin pimeissä nurkissa. Vaan toisin kävi, kuten varmasti arvasittekin. Kankaita kertyi myös alas, koska niitä just tarvitaan nyt ja inspiraatiohan voi iskeä milloin vain. Siksi meidän pienien huoneiden pienestä nurkasta on lohkaistu palanen minun kankaille ja ompelukoneille. Kauhulla odotan uuden puolen remontin valmistumista, että mitä sen jälkeen? Mikä huone remontoidaan seuraavaksi, onko se juuri tuo missä minun kankaani ovat? Joudunko nyt oikeasti viemään kankaat laatikoissa vinttiin ja luopumaan ompelemisesta taas vuodeksi eteenpäin? Sitä en kestäisi ja siksipä siksi yritänkin muuttaa meidän remontin kulkua sopivampaan suuntaan.

Ja ommella kankaita vaatteiksi. Ja nyt tietysti kävi vielä niin, että yksi pienen pieni ruuvi otti ja katosi koneen puolakotelosta, eikä tuollaisia ruuveja noin vain löydy joka tytön varastoista. Eli ne kaikki ihanat kankaat, jotka juuri olin leikannut, jäävät nyt toistaiseksi ompelematta, koska kone ei toimi. Argh! Siis ruuvia odotellessa...

Pyyhkeitä keittiöön

Pääsiäinen oli kaikin puolin ihana viikonloppu. Sain olla ihan yksin kotona melkein neljä kokonaista päivää, kun mies otti lapset ja lähti mökille pääsiäiseksi. Aurinko helli lämmöllään, oli rauhallista, vapaata, aamulla luin lehteä ja söin aamiaista ulkona rappusilla auringossa ihan rauhassa, söin tietysti myös suklaamunia ja tein just sitä mitä huvitti. Ehdin vähän askarrella, ommella ja puuhailla ulkona pihahommissa. 

Ompeluksia oli piiitkästä aikaa ihana tehdä, kun sai kerrankin rauhassa surruutella. Ei ollut ketään kyselemässä, että mitä tapahtuu tuosta napista, mitä tuo tekee, miksi se tekee noin jne. Sainkin tehtyä ihan hyvän määrän lapsille housuja, joista kuvia myöhemmin. 

Tein myös muutaman keittiöpyyhkeen. Minä pidän puuvilla ja pellavaisista keittiöpyyhkeistä ja keräilen niitä kirppareiltakin, jos edullisia sattuu löytymään. Olin aiemmin ostanut eräästä ruotsalaisen vaateketjun koti-osastolta kaitaliinan. Mietin, ettei minulla kuitenkaan ole tarvetta kaitaliinalle ihan just nyt, mutta pyyhkeille kylläkin, joten leikkasin kaitaliinan kolmeen osaan.

Sain siitä kaksi isompaa pyyhettä ja yhden pienen porkkanapyyhkeen. Tuolla samalla porkkanakuosilla on jo valmiina olemassaan keittiöpyyhe, jonka olin myös hommannut, ja noista isoista pyyhkeistä tuli juurikin samankokoiset. Pikkupyyhe on varmasti mainio, esim tuoreen leivän päälle pöytään katettuna, johon iso pyyhe usein on liian iso.

Nyt minulla on neljä kivaa pyyhettä, joiden kuvat kuulemma on Carl von Linné'n kasvien luokitusjärjestelmän kuvitusta 1700-luvulta.

Optinen omena

 

Käväistiin akkaporukalla Finlaysonin Heinolan tehtaanmyymälässä ja sieltä tarttui mukaani mm. tätä ihanaista optista omenaa sekä sinisenä että limen vihreänä. Sininen oli löytölaarissa alle 9 € /kilo, kakkoslaatuista ja pieninä paloina, mutta kun käänsin koko laarin sinnikkäästi läpi löysin pitkän yli kolmemetrisen palan ja sille vielä kaveriksi toisen. Nyt kun niitä vierekkäin kattelen, huomaa, että värivirhettä on, mutta ei sitä oikeasti edes huomaa, toinen on toisella puolen ja toinen toisella. Vihreä oli ykköslaatuinen valmis pala, pienempi pala, joka maksoi siis enemmän kuin nuo siniset. On tosin myös vahvempaa laadultaan kuin sininen.

Tein sinisestä tuplapussilakanan, kun niitä ei ole valmiina edes tarjolla ja ovat muutenkin niin turkasen tyyriitä. Olen tehnyt tällä samalla mallilla useampiakin ja huomannut erityisen käteväksi, kun voi sinkkupussista tehdä tuplan. Eli lisään valkeasta tai muusta yksivärisestä lakanan reunoihin leveät kaitaleet, samalla kuosillinen osa saa ikäänkuin kehykset vierelleen ja kuten tässä tapauksessa rauhottaa tuota optista omenaa. Kangasta jäi hyvin myös tyynyliinoihin.

Vihreästä tein pojalle sinkkupussin eli kierrätin valkoisen alulakanan pussin toiselle puolelle.  Ja myös tähän tein tyynyliinan. Käytin kirppikseltä ostettuja hyväkuntoisia alulakanoita myös tuossa sinisessä lakanassa, niitä on kirppikset pullollaan ja ne on usein ihan hyvälaatuisia, jos vain jaksaa penkoa vähän tarkemmin. Eli molemmat tuli todella edullisiksi sen lisäks että on todella hienot, lapsi tykkää myös hirveästi omastaan.