Kesäinen kirppissaalis

Piiitkästä aikaa pääsin tekemään kirppiskierroksen. Käytiin lasten kanssa kaks vakkarii sekä sattumalta ohiajaessa löytyneellä pihakirppiksellä. 

Martenin tähtitraania eli metsälöytö

Tein hauskan löydön tässä eräänä päivänä metsässä kulkiessani. Tai ei koko löytö mikään hauska ole, mutta tämä yksittäinen esine on. 

Joko nää tunnet Örkkylin?

Tämä hemmo kuvassa on nimeltään Örkkyli. 

Uusia astioita

Tässäpä viimeisimmät astialöydöt mitä kirppikseltä on meille kotiutunut. Valkoinen emalivuoka, tätä samaa kokoa löytyy ennestään jo neljä kappaletta, sekä yksi isompi ja pari pienempää. Miksi neljä samanlaista? No, tuo on hyvä koko yhdelle pitsalle tehdä leivinuunissa. Ja tuo valkoinen oli lähes vastustamaton. Puisia aterimia, niistä tykkään. Vastaavat mustat bakeliittiset on muisto lapsuudesta. Itseasiassa tahtoisin oikeasti kerätä Lion-sarjaa, puisena, mutta kun siihen ei koskaan ole varaa, tyydyn näihin halpiskorvikkeisiin. Lisäksi löytyi kuusi kappaletta juomalaseja, samoja, joista yksi oli jo löytynyt aikaisemmin. 

Matkustuskäsitöitä

Matkustaminen 600 kilometriä pohjoiseen henkilöautossa ei aina ole niin mieltä ylentävää, oikeasti se on tylsää ja varsin puuduttavaa. Vaikka onhan siitä jo kohta kaksi viikkoa kun talvilomaa pohjoisessa vietettiin ja aika kuultaa muistot, sanotaan. Että kesän lopussa saattaa tulla hetkellinen mielenhäiriö ja huomaa istuvansa taas autossa kiitämässä matkallaan pororajalle. Vaan, jotta matka ei olisi niin tylsä, yritän aina ottaa jonkun käsityön mukaan, kahdeksassa tunnissa ehtii hyvin neuloa jokusen rivin. Aikaisemmin oon virkannu arigumeja lapsille, mutta niissä on se huono puoli etten mä saa niitä koskaan koottua valmiiksi. Mulla on siis kaapissa epämääräinen läjä omituisia osia, joista sais kyllä aika mielenkiintoisia ötököitä aikaan, kun enhän mä enää tietenkään muista mikä raaja kuuluu milleki ötökälle.

Matkalaukkuun mahtuva laatikkopeikko

Mulle annettiin haastava ompelutehtävä ja kaksi viikkoa aikaa toteutukseen. Mieheni pyysi, josko voisin ommella hänelle aikuisen ihmisen peittävän laatikon, joka pitää vielä mahtua matkalaukkuun. Onneksi meillä oli vintillä lasten vanha tunnelitelttahässäkkä, josta saatiin telttakepit käyttöön. Niillähän se kokoontaitettavuus menee kätsästi. 

Kunhan vaan kysäsen...

Jos ompelukonepöytä näyttää tältä, ni tarkoittaako se silloin, että sitä ilmiselvästi käytetään aivan liian vähän? 

Luekko nää palijon?

Mää niin tykkään kirjoista. Tykkään niitä lukea, tykkään katella ja erityisesti tykkään niitä hamstrata. Kirjat ovat minun suuri heikkouteni, kuten Dorcas Lane sanoisi Candlefordin postineidissä. Se, joka on katsonu sarjaa, tietää mitä tarkoitan, Dorcasilla niitä heikkouksia nääs piisaa.

Mitä tehdä epäonnistuneesta piparitaikinasta?

Syödä, tietty joo, mutta jos on vahingossa tehny vieläpä tupla-annoksen,  ni eihän sitä jaksa kaikkea taikinaa syödä. Mulle kävi joulun alla juurikin niin, että tein tupla-annoksen piparitaikinaa ja huolimaton kun olin, taikinasta ei tullut kaulintakelpoista ollenkaan.  Luultavasti sokeri ei ehtiny sulaa kunnolla ja jäi kiteiseksi niin, että taikinan kauliminen oli yhtä tuskaa. Niin meillä sitten syötiin viipalepipareita ja loput taikinasta pistin pakkaseen odottamaan inspiraatiota. 

Kirpeän pakkaspäivän purkkipläjäys

Nyt varmasti joku siellä ruudun toisella puolen ajattelee, ett Apua, ei kait vaan taas purkkeja! Mutta kyllä vain, ei voi mitään,  jos on heikkona purkkeihin ja kaiken maailman törppöihin, niitä tulee löydettyä useimmin kirppikseltä.  Mulla oli joulun alla ja vuoden vaihteen ylikin lievä angsti lähtee kirputteleen ja vaikka kävin, ei mitään oikeesti löytyny. Kävelin tyhjin käsin ulos, aatelkaas sitä! 

Talviunillako vai ei?

Miten onkaan ollut synkkää ja pimeää ulkona, märkää ja mustaa. Mutta eilen satoi lunta ja kaikki näyttää niin paljon paremmalta kun on edes pieni määrä valkoista maassa. Toivottavasti pysyy edes muutama päivän, vaikka kyllähän se siitä taas sulaa. 

Tuo ulkona pysyvä synkkyys on vähitellen hiipinyt myös minun sisimpään, ainakin tunnepuolelle. Ei oikein ole jaksanut olla reipas, vaan helposti sitä synkistelee. Oon myös huomannut että taidan olla niitä ihmisiä, jotka mielellään nukkuis talviunta. Ainakin tämän pimeimmän kauden ajan. Mää niin mieluusti vaan nukkusin ja nukkusin, välillä kääntäisin kylkee ja sitt taas nukkusin, toki jotain vois syödäkin toisinaan, mutt enimmäkseen nukkusin. Harmillista, ettei talviunet näin perheellisenä kovin hyvin onnistu. Vaan ehkäpä tuo lumi taas herättää tämän unenpöpperöisen karhumuorin ja uus vuosi alkais virkeämmin kuin entinen vuosi loppui. Ei lunta hirveesti tarttis tulla, mutta mieluummin lunta vaikka paljonkin kuin tuo väsyttävä pimeys ja ankeus. Parhaillaan nytkin ulkona satelee hiljoksiin lunta. Kaunista, Ah! niin kaunista.