Puukuituja ja vähän muoviakin

Joskus voi käydä näinkin. Käytiin kirppiskierroksella ja mukaan ei lähtenyt tällä kertaa parin pussilakanan lisäksi juuri muuta kuin kirjoja, kirjoja, kirjoja! Lasten sormet osoittavat heidän suosikit uutuuksien pinosta.

  

Isoveikalle löytyi luukkukirja linnoista ja ritareista, erityisesti mielenkiintoisia oli nämä vihollisten hyökkäyskuvat. Muistan tykkääni myös ite lapsena paljon erilaisista luukkukirjoista, yksi suosikeista oli sellainen nukkekotikirja, josta saattoi saada ihan oikeita huoneita. Se oli ihana ja se on vielä tallessakin, hiukan kärsineenä kylläkin, sillä sitä on luettu usein.

Pikku Tipuselle löytyi Lindgrenin Kyllä Lottakin osaa. Tykkään muuten valtavasti Ilon Wiklandin kuvituksista, ehkä juuri siksi ettei kaikki ole just niin prikulleen. Pitäisi ehkä tehdä joskus retki Viroon Ilon Wiklandin kotimuseoon, varsinkin kun Isoveikka tykkäsi hirveästi Tukholman Junibackenistakin. Myös aikuiset tykkäs!

Muutenkin meillä luetaan paljon, paljon kirjoja. Tässä hyvin tyypillinen kuva siitä kun on palattu kirjastosta kotiin. Lapset levittävät kaikki uudet lainatut kirjat sohvalle ja lukevat ne kaikki läpi. Tosin kumpikaan ei vielä oikeasti lue, mutta ei se lasten kiinnostusta kirjoihin estä. Onneksi voin vielä itse suht paljon vaikuttaa siihen millaisia kirjoja lapset lukee, tilanne voi olla hyvinkin toinen kunhan lapsista tulee koululaisia. Siihen asti valitsen kirjat lähinnä kuvituksen perusteella, grafiikan pitää olla mielenkiintoista, tykkään hirveästi nuorista kotimaisista kuvittajista sekä vanhemmista, jotka liittyy omiin lapsuusmuistoihin. Lapsuudesta tulee myös muita suosikkeja, myös lastenkirjojen tarinoiden pitää olla hyviä. Yritän välttää kaikkia suoraan elokuvista tai lastenohjelmista otettuja kuvakirjoja, koska ne on yksinkertaisesti tylsiä. Mielestäni silloin on nähty liian vähän vaivaa lapsen mielikuvituksen ruokkimiseen, tulee pelkkä rahastus mieleen. Ja tietysti tarinan pitää olla edes jonkinlainen, että tulee sitä kielellistä kehitystä. 

Yksi kirja, joka on siirtynyt meillä äidiltä lapsille on Rasmus Nalle, niitäkin oli tuossa pinossa kolme kappaletta. Lapsena pidin niitä hiukan omituisina kirjoina, vähän ehkä kapinallisina muuhun lasten kirjallisuuteen verrattuna. Tai sarjakuviksihan ne pitäis luetella. Yllättävä tieto minulle oli se, että ensimmäiset Rasmus Nalle -kirjat on ilmestyneet jo vuonna 1951, 60 -vuotta sitten! Nykyisin Nallen seikkailuja on paljon kuvakirjoina, eikä sellaisina sarjakuvamaisina kuin vanhemmat. En oikeastaan ite juuri tykkää noista kuvakirjoista, mutta lapset tykkää, joten sen vuoksi niitä meille ilmestyy aina silloin tällöin. Eihän tarinat noissa kirjoissa koskaan olleet kovin kummosia, että ehkä sikäli parannusta on vähän tapahtunut.

Kirjojen lisäksi mukaan lähti myös iso keltainen puinen auto, pienten lasten lelu, johon kuuluisi puisia ukkelita, jotka pomppii ylös ja alas kun autoa työntää. Ajattelin auton ensin kynätelineeksi lasten huoneeseen, mutta tälle hetkellä sen leikkiarvo on sen verran iso, että auton pyhittäminen kynätelineeksi voi ottaa tovin. Kunhan Isoveikka kasvaa vuoden tai pari, niin kyllä tuosta autosta saadaan oikein kiva kynäteline koululaisen pöydälle.

Aikaisemmin löytyi myös toinen hauska lelu, Tupperwaren auto, johon myös kuuluisin pieniä osia, numeropalikoita, joita autolla saattoi kerätä lavalle kyytiin. Tämä oranssi versio autosta on 70-luvulta, sillä 80-luvun autot on kasariväreissä ja niissä on eri ihmiset ajamassa. Tästäkin tulee säilytin, kunhan se leikeistä jonain päivänä joutaa. Auton lavalle mahtuu hyvin kaikkea pientä tavaraa.

Lisäksi tässä kirja kuormassa oli yksi hauska lasten keittokirja 70-luvulta ja minulle kaksi käsityökirjaa. Toinen Eeva-Liisa Kortelahden Virkkausmalleja vuodelta 1974 oli niin edullinen, että otin sen, vaikken vielä ole virkannut mitään ala-asteen patalappujen jälkeen. Innostunut kyllä olen, kovasti tekee mieli opetella kaikkia ihania pitsiliinoja mitä tuosta kirjasta löytyy. Toinenkin löytö oli edullinen, Veikeät nuket -kirja 90-luvun alusta. Siinä on hyvin perusohjeita, lähinnä sellaisten Molla-Maija tyyppisten nukkien tekemiseen. Kirjassa on ainakin pari sellaista ohjetta, mitä ajattelin kokeilla eli oikein hyvä lisä käsityökirjojen kokoelmiini.