Leluja lapsille osa 2

Jostain syystä ostan paljon mieluummin lapsille vanhoja leluja kuin uudempia. Esimerkkinä käy hyvin tämä 70-lukulainen parkkitalo. Meillähän oli jo ennestään kaksi parkkitaloa, vaan silti tämä kodin meiltä sai. Laitoin uusimman, Fisher Pricen sekin, mutta sellainen vauvaversio, siis myyntiin ja pois, toisen vanhemman version jätin varalle. 

Tämä parkkitalo on yksityiskohtiaan myöten hieno laitos. Vastustamaton. On hissi autoille ja ihmisille,  kivetty kävelupolkukin. Hissistä kuuluu mainio bling -ääni joka kerta kun hissi ohittaa kerroksen portin. Tämä parkkitalo oli ostettaessa mitä parhaassa kunnossa, ei kolhuja, reikiä tai puuttuvia palasia, kerrosten portinsulkijatkin toimi kaikki.

Autot pääsevät kääntymään pyörivällä alustalla katon parkkipaikalla. Toki paperointi on vähän kärsinyt ajan saatossa, mutta kait keski-ikäiselle lelulle pientä ryppyisyyttä hieman sallitaankin.

Löytyy bensapumppu, letkukin oli vielä tallella. Tähän parkkitaloon on alunperin kuulunut myös neljä ukkelia ja autot, sekä autojen korjaushissi, mutta tuollaiset pienet irto-osat yleensä katoaa leikeissä. Eikä osien puuttuminen haittaa, kun tätä ei ole ostettu keräilytarkoituksessa vaan lasten leikkeihin.

Auton korjausta varten on monttu (näkyy ekassa kuvassa) ja varaosakauppa, josta muistan pitäneeni erityisesti lapsena. Siis kyllä, tällainen oli meidänkin lapsuudessa, en vain muista oliko meillä ihan oma, vai oliko jollain muulla, jossa sain leikkiä tällä. 

Vastaus omaan kysymykseeni tuolla alussa taitaa olla, että ehkä haluan siirtää nostalgisia, hyviä lapsuusmuistoja omille lapsilleni tällä samaisella parkkitalolla. Ja toki se, että tämä parkkitalo on vanha, kierrätetty ja huomattavasti paljon paremman näköinen kuin nykyiset versiot olivat suurimmat syyt ostopäätökseen. Onhan tämä kestänyt aikaa, kiertänyt monen lapsen leikit ja saattaisi ehkä kestää vielä toisen mokoman leikkejä. Sekä tuoda niitä kivoja lapsuusmuistoja omille lapsillekin.