Ookko nää syöny leijjonaa?

Kävin Porvoossa piiiitkästä aikaa ja kiersin siellä vakikirpparini eli lastentarvikkeisiin erikoistuneen kirppiksen ja sellaisen tavallisen itsepalvelukirppiksen sekä uskonnollisiin itresseihin suuntautuneessa että tietysti myös kierrätyskeskuksessa. Kierrätyskeskuksesta harvoin ostan mitään isompaa, koska porvoolaiset osaavat hinnoitella kierrätystavaransa. Mutta yleensä aina sitä pientä kivaa, mitä nyt löytyi vähän kaikista noista neljästä paikasta. Lastentarvikekirppikseltä hain ja löysinkin kenkiä tarpeeseen hiekkalaatikolle ja tietysti vähän vaatteita. Kuten aina. Toinen asia mitä lapsille tulee melkein aina ostettua on erilaiset pelit ja lelut sekä kirjat. Varsinkin pikkuautot, ne kun ei maksa juuri mitään ja aiheuttavat suurta riemua uusissa omistajissaan. Tosin kyllä niitä sitten myös pyörii vähän joka paikassa. Tuo kuvan upea vihreä Brion formula löytyi myös, mutta ei päädy hiekkalaatikkoleikkeihin, ehei.

Löysin lapsille myös tämän hienon kernikankaasta tehdyn essun, joka on sen verran iso, että se päällä voi mainiosti maalata ja räiskiä värejä, eikä tarvitse pelätä vaatteiden likaantuvan. Pelikokoelmaan lisäyksenä taas uus muistipeli, tällä kertaa vähän erilainen eli pitää löytää parit niin, että eläimistä tulee kokonaisia. Voi tietysti myös koota ihan omia hassuja mielikuvituseläimiä.

Tarjottimia ei koskaan voi olla liikaa, varsinkaan kotimaisen muoviteollisuuden tuotteita. Tuo isompi punainen on Karhumuovin tekemä ja keltainen Lanka ja Muovi ky Porin. Minulla on niiden kakkukupu, jonka punainen tarjotin meni rikki viime kesänä, nyt löysin uuden tilalle, ei värillä väliä. Kunnes se punainen tulee jossain vastaan. Eikä piparimuottejakaan voi koskaan olla liikaa, siksipä siksi kolme lisää. Kiepparilta löytyi nuo hienot metalliset pannunaluset ja tuollainen iso puristin, jotka sopii meidän vanhaan taloon hienosti. Sitä, mihin tarkoitukseen tuo puristin on, en tiedä tarkalleen sanoa. Noin valtavan kokoisia valkosipuleita ei ainkaan voi olla olemassa, omena sopii tuohon just. Ehkä se on lihan tm vastaavan puristamiseen.

Oon onnistunu hajottamaan edelliset kaulimeni, tuo kädensija menee halki jostain kumman syystä aina, siksi uusi kaulin. Kuvassa näkyy myös uusi kaivuri hiekkaleikkeihin ja purkkikokoelmaani löytyi kaksi uutta erikoisuutta. Oikeastaan purkkeja on kolme, mutta tuon tylsän metallisen aion paperoida kuten tämän, jolloin siitä tulee eri hieno.

Uudet purkkini ovat erikoisuuksia sikäli, että tämä toinen on englantilainen purkki, minkä huomasin kylläkin vasta kotona tarkemmin uusia löytöjäni tutkaillessani. Ostin sen puhtaasti hienon kuvituksen vuoksi ja ilo olikin suuri kun tarkistin tuota tekstiä purkin kannesta. Purkissa lukee Mads Stage eli purkin on kuvittanut tanskalainen kansainvälisestikin arvostettu kuvittaja, piirtäjä ja graafikko. Erikoinen löytö siis, ainakin minun kokoelmissani.

Ja tämä toinen oli ihan pakko ostaa, koska se on Merijalin karkkitehtaalta Oulusta. Itse karkkeja eli karviaismarjapastilleja en kyllä muista, mutta sen muistan miten hienoa oli päästä käymään karkkitehtaalla ala-asteen luokkaretkellä! Ja varsinkin kun karkkia sai syödä miten paljon vain ja  sieltähän sai karkkia mukaankin. Tunnetuimpia karkkeja oli Leijona -tervalakritsi- ja Pastirol -täytepastillit. Merijalin tehtaalla ei ole valmistettu karkkia sitten vuoden 1996 jälkeen ja itse tehdasrakennuskin on purettu tätä nykyä. Mutta aivan varmasti kaikki ovat kuulleet legendaarisen  "Ookko nää Oulusta, syökkö nää leijjonaa?"