Leluja ja löytöjä

Kirppikset on oikeasti mainiot olla olemassa. Minä teen varmaan suurimman osan lasten vaate ja kenkä hankinnoista kirppisten kautta, kuten myös verhot, lakanat ja astiat. (Puhumattakaan kaikesta muusta tarpeellisesta ja ehkä tarpeettomastakin...) Toisinaan keräilysaalis voi olla jopa näinkin suuri kuten tässä kuvassa, vanha matkalaukku ja se täynnä käytettyjä ihanuuksia ja vähän vielä ylikin. Toisinaan matkaan ei tartu mitään. Ja hyvä niinkin, aina ei tarvitse kuluttaa. 

Kirppiksiä on paljon mukavampi kiertääkin, kun koskaan ei tiedä mitä löytää, tarpeita, todellisia aarteita vai jotain sellaista mitä et tiennyt tarvitsevasi ennen kuin sen löysit. Toisen jäte voi olla toisen aarre, todellakin!

Uusien vaatteiden kaupat on minusta tylsiä koska niissä valikoima on melko helposti etukäteen  tiedettävissä ja kaikki on niin selvästi esillä. Ne ei kait tyydytä mun luolanaisen keräilijäluonnettani. 

Kangaskaupat sitä vastoin tyydyttää keräilyluonnetta, sillä niissä saa penkoa, tehdä löytöjä ja luoda uutta, käyttää mielikuvitustaan. Mutta silti ehkä mieluummin ostan myös kankaat kirppareilta. Ja onhan ne edullisempiakin siellä.

Lelutkin tulee useimmin hankittua kirppiksiltä, jotenkin minua viehättää myös leluissa näkyvä ikä ja käytön jälki. Varsinkin vanhat puulelut on kauniisti kuluneita ja usein vanhat lelut on tehty kestämään pidempään kuin nykyiset kertakäyttökulutuksen aikaan. Varsinkin meidän pojan suosikeissa pikkuautoissa vanhat autot on paljon parempaa kestävyysluokkaa kuin uudet.

Ja sitten on paljon sellaisia leluja, kirjoja ja palapelejä, joista tulee itselle muistoja ja hyvä mieli ja sen saman tunteen ja muiston haluaa siirtää myös omille lapsilleen. Varsinkin vanhojen palapelien kuvitus miellyttää enemmän kuin uudet.

Joskus löytää kivoja leluja ihan vahingossa, toisinaan taas tietää haluavansa jotain, koska sillä on itsekin leikkinyt joskus. Esimerkiksi nuo ylemmän kuvan palikat ja nämä Brion mekanot oli myös meidän lapsuudessa hyvin paljon leikeissä mukana. Ja nyt omat lapset leikkii samoilla leluilla, Pikku Tipu tykkää rakentaa palikoista torneja, pieni kun vielä on, ja Isoveikka tekee jo melkoisen mielenkiintoisia insinöörityön näytteitä mekanoista, osaa käyttää luovuuttaan taitavasti. Tämän kopterin teki kylläkin Herra Kukko, kun tuo ohjeiden tarkka seuraaminen ei meidän pojalle ole vielä niin helppoa.