Joulun välitilinpäätös

Näin joulun ja vuoden viimeisten päivien kiitäessä ohi, voi hyvin tehdä pienen välitilinpäätöksen tästä joulusta. Ensin joulua tehdään innoissaan ja tohinalla, minä mietin mitä herkkuja tänä vuonna kokeilis leipoa, selaan joululehtiä innoissani ja ehdin sitten lopulta leipoa perinteisiä torttuja sen pellillisen, pipareita ja muutamat namut. Kaappiin varataan tietysti monta pullollista glögiä hyvissä ajoin ennen joulua, yleensä hamstraamisen voi aloittaa heti kun ensimmäiset glögit ilmestyvät kauppoihin marraskuun lopulla, ettei vaan pääsis juhlajuoma loppumaan. Ja silti niin aina vaan käy.

Lasten kanssa leivotaan tietysti pipareita vaikka hermot äidiltä siinä yleensä menee, jauhoja joka paikka täynnä ja lasten tahti on nopeampi kuin äidin, jonka pitäisi yhtäaikaa kyetä nosteleen valmistuvia pipareita pellille, toiset uuniin ja kolmannet jäähtymään, kaulimaan uutta taikinaa, tarkistaa että nuoremman muotit osuu edes suht jotenki siihen taikinan päälle ja tietysti valvomaan että taikinaa menee pellille enemmän kuin suuhun. Kun muksut on leiponeet riittävän ahkerasti annan heidän syödä taikinaa. Paljon. Yleensä ehtii tulla paha olo ennen stoppia. Lapset saa ite koristella oman piparitalonsa ja se on kans yks tapaus joulumuistoja, kun äiti meuhkaa samalla, että koristeet on tarkoitettu liimattavaks pipareiden päälle eikä sitä liimaa syödä erikseen ja niitä koristeita pitää jäädä myös pipareiden päälle, äläkä särje sitä piparia! Älä koskaan aloita pipareiden leipomista tai koristelua ennenkuin oot täyttäny lapset kunnolla oikealla ruualla. Ja itselles iso lasillinen hyvää glögiä! Ja muista, ota rennosti!

Jouluvalmisteluihin kuuluu erittäin oleellisesti myös lahjat. Lapset tulee hulluiksi lahjakuvastojen ääressä, lehdestä tapellaan ja siitä leikataan lempitoiveet talteen ja liimataan pukin kirjeeseen, kun kumpikaan ei vielä osaa kirjoittaa. Onneksi meidän postilaatikon viereen on ilmestynyt paperinkeräyslaatikko, johon voi suodattaa suurimman osan mainoksista jo postia noudettaessa. Kun päätöksiä on lopulta saatu aikaan ja ehkä lasten ja aikuisten toiveet jopa osuvat yhteenkin, ostetaan lahjoja ja jemmataan ne sellaisiin paikkoihin, ettei enää muista aatonaattona yömyöhällä kun pitäisi paketoimaan ruveta, että mihinkähän tonttu on lahjat tänä vuonna piilottanu. Löytyyhän ne sieltä sitten seuraavan suursiivouksen yhteydessä eli juhannuksena.

Joulukalenteri tietysti pitää olla, jos toinenkin. Meillä oli lapsille siunaantunut kolme kuvakalenteria, yksi suklaakalenteri, (dumle-sellainen, periaatteesta en osta sellaisia mukasuklaatayök-kalentereita niin kauan kuin voin asiaan vielä vaikuttaa),  yksi hassu hesarin tarina-kalenteri sekä oman tontun ovi, johon tonttu aina laittaa joka aamu jotain pientä kivaa, kuten tarroja, kuivahedelmiä, pikkuautoja tai minihahmoja tms. Tänä vuonna tonttu oli jostain syystä hiukan unohtelevaa sorttia ja muutamana päivänä kävi niin, että tontun posti tulikin vasta päivällä päiväunien jälkeen. Onneksi lapset oli juonessa mukana ja uskoi kootut selitykset illalla kiukuttelevista lapsista tai aamupalan huonosta syömisestä. Kummasti silti pelkkä joulukalenterin olemassaolo aikaistaa lasten heräämistä aamuisin vähintään tunnilla, joskus jopa puolellatoista. Siinä sitten hiljaa hipsivät pienet jalat ympäri kämppää, luukut rapisevat ja suut supisevat. Jossain vaiheessa itse havahtuu umpi unesta, että hetkinen, kuulinko jotain vai olinko kuulevinani? ja lapset on ollu heräillä jo toista tuntia. Ei varmaan kuitenkaan toimis koko vuoden ympäri herätyskellona moinen vuosikalenteri.

Kun lopulta on saatu kaikki kalenterin luukut avattua, kortit askarreltu ja lähetetty (Apua, taas pitää yks myöhästyny kortti laittaa!), ruuat, lahjat, kynttilät, kukat hoidettu, tulee jouluaatto ja kun on taas muutama tovi hääräilty hellan ääressä ja kävelty pihan poikki saunomaan ja lämpöä höyryten takaisin, yritetään saada lapset jännitykseltään syömään edes pikkuisen kinkkua ja lantlooraa, että päästään lasten illan huippukohtaan eli voidaan avata lahjat. Aikuisten huippukohta illassa sitten on kun lapset uppoutuu uusiin lahjoihinsa, on aivan rauhallista ja voi ottaa iisisti loppuillan. Nauttia vaikka kupillisen tuoksuvaa glögiä. Siinäpä se sitten. Joulu. Tuli, oli ja meni. Vaan kyllä tuohon loppukiriin taas ens vuonna mennään mukaan ja aivan varmasti yhtä innolla kuin kaikkina vuosina aikasemminkin. Tykkään joulusta, tykkään laittaa joulua, tykkään suunnitella joulua. Ens vuonna uudestaan!