Miten onkaan ollut synkkää ja pimeää ulkona, märkää ja mustaa. Mutta eilen satoi lunta ja kaikki näyttää niin paljon paremmalta kun on edes pieni määrä valkoista maassa. Toivottavasti pysyy edes muutama päivän, vaikka kyllähän se siitä taas sulaa.
Tuo ulkona pysyvä synkkyys on vähitellen hiipinyt myös minun sisimpään, ainakin tunnepuolelle. Ei oikein ole jaksanut olla reipas, vaan helposti sitä synkistelee. Oon myös huomannut että taidan olla niitä ihmisiä, jotka mielellään nukkuis talviunta. Ainakin tämän pimeimmän kauden ajan. Mää niin mieluusti vaan nukkusin ja nukkusin, välillä kääntäisin kylkee ja sitt taas nukkusin, toki jotain vois syödäkin toisinaan, mutt enimmäkseen nukkusin. Harmillista, ettei talviunet näin perheellisenä kovin hyvin onnistu. Vaan ehkäpä tuo lumi taas herättää tämän unenpöpperöisen karhumuorin ja uus vuosi alkais virkeämmin kuin entinen vuosi loppui. Ei lunta hirveesti tarttis tulla, mutta mieluummin lunta vaikka paljonkin kuin tuo väsyttävä pimeys ja ankeus. Parhaillaan nytkin ulkona satelee hiljoksiin lunta. Kaunista, Ah! niin kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti