Meillä käytiin mielenkiintoinen keskustelu tänään aamiaispöydässä. Ihmisistä ja robotiikasta. Ei lainkaan vaikea aihe 3 ja 6 -vuotiaille vaikka luulis.
Keskustelu lähti 3 -vuotiaan mielikuvituskaverin väristä, jota isoveli luuli siniseksi.
- "Ei ole sinisiä" totesi 3 -vuotias. Tässä vaiheessa minä, hölmö aikuinen, vielä luulin, että puhutaan ihmisistä.
"Onhan. Tässä on sininen jalka, ja tässä. Tässä on sininen käsi ja tässä pää." esitteli 6 -vuotias pöydällä lojuvia Hero Factory -legon osia.
"Onko sitten mustiakin?" kysyi pikkusisko.
Tässä vaiheessa äiti yrittää tuoda keskusteluun järjen äänen:
" Ei tuo ukkeli ole oikea." Niinkuin mielikuvituskaveri ois oikea.
"Mikä se oikeasti sitten on?" kysyy isoveli.
"No, lego."
"Ei vaan robotti" toteaaa 6 -vuotias sellaisella varmuudella, että robotti on aivan oikea ja verrattavissa ihmisiin.
Tästä keskustelu siirtyi sujuvasti robotteihin.
"Onko olemassa tyttörobotteja?" kysyi pikkusisko veljeltään, joka siskon mielestä tietää aivan kaiken aivan kaikesta ja varsinkin roboteista.
"On."
"Millaisia tyttörobotit sitten on?" jatkoi pikkusisko.
Tämä kohta keskustelusta koskien robottien anatomiaan ja syvimpää olemusta meni äidiltä hiukan ohi korvien kun aamupuuron tekeminen vei pääosan huomiosta. Jokin keskustelussa kuitenkin sai äidin palauttamaan järjen äänen keskusteluun.
"Oikeastaan ei ole olemassa kuin teollisuudessa käytettäviä robotteja, sellaisia jotka tekee tehtaissa töitä, eikä niistä voi sanoa onko ne tyttöjä vai poikia."
" On olemassa sellaisia, jotka auttaa vanhoja mummoja tien yli ja silloin ne tekee sitä työtä" 6 -vuotiaan varmuudella.
"Aha." Tässä vaiheessa loppui äidin tieto, että onko oikeesti sellaisia robotteja olemassa vai ei?
"Onko olemassa tyttörobotteja?" 3 -vuotias palaa tärkeään kysymykseen, johon ilmeisesti ei ollu vielä tullu oikeaa vastausta.
"On olemassa sellaisia, jotka tulee leikkimään kun lapsilla ei ole kaveria tai on surullisia."
Mistä ihmeestä 6 -vuotias voi tietää tuollaista, mietin ja heti perään, että onkohan se miettiny omaa robottia joskus? Ja totesin että nyt järjen ääni hiljenee. Liian tieteellistä keskustelua aamulla kun ei oo vielä kunnolla edes herännyt.
"Minä haluaisin sellaisen tyttörobotin."
"Hetki, etsin kaukosäätimen ja kutsun sen robotin tänne." sanoo isoveli ja ottaa näkymättömän kaukosäätimen ja hetken nappuloita paineltuaan, "No niin, nyt se on tulossa."
____________
Pieni jälkinäytös käytiin hetken kuluttua kun lapset ja robotit olivat siirtyneet lastenhuoneeseen, tulee 3 -vuotias keittiön ovelle ja kysyy äidiltä, voisko tämä avata oven, että robotti pääsee sisälle. Teekuppostaan nauttiva äiti totesi siihen, että avaa mielikuvitusovi, kyllä se robotti siitä sisään pääsee. 3 -vuotias katsoi äitiään sen näköisenä, että onko tuo oikeasti tosissaan ja totesi ettei se robotti mielikuvitusovesta voi kulkea kun se on oikea. Siihen 6 -vuotias huutaa lastenhuoneesta, että "ei robotteja oikeasti ole olemassa, käytä mielikuvitusovea!"
Tässä vaiheessa järjen ääni ei enää tiennyt mikä on totta ja mikä lasten mielikuvitusta, mihin uskoo 3 -vuotias, mihin 6 -vuotias eskarilainen? Robottitiede taitaa kuulua samaan katekoriaan kuin avaruustiede, liian käsittämätöntä käsittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti