keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kattilan narraajat




Ookko nää käyny ongella tänä kesänä? Me ollaan ihan oikeastikin joella, mutta eilen käytiin vähän erilaisella onkireissulla. Me ongittiin kattiloita. Sellaisesta isosta metallinkeräys-molokista. Vietiin lasten kanssa metalleja keräykseen ja kuten tapanani on aina tarkistaa keräysastiat mahdollisten aarteiden varalta, huomasin siellä molokin kidassa kattiloita, leivontavuokia, metallirasioita, joista yksi varsinkin oli ihan pakko saada. Onneksi meillä oli mukana pyörän mustekala, eli se sellainen joustava naru, jonka päässä on koukut ja jolla sidotaan tavaraa kyytiin. Sillä mustekalan koukulla oli helppo onkia nuo kattilat ylös ja ne päätyivät mukaan kotiin viemisiksi, vaikkei ne ihan parasta laatua olleet. Kattilat on huonokuntoisia sisältä, mutta tuosta punaisesta emalisesta tulee kukkakattila, jos se ei sitä ennen päädy lasten leikkeihin, kuten tuo metallikattila on luvattu. Pitkä kakkuvuoka ja tuo reunusvuoka on sitten jo niin huonossa kunnossa, etten taida niitä ottaa tavalliseen leivontaan, vaan betonikakkujen tekoon!



Ja sitten oli tämä purkki. Tämän kun näin siellä molokin pohjalla, olin, että ei voi olla totta! Ja miten tuon saa ylös?! Tovin aikaa siinä yritin, turhaahan se on yrittää nostaa pyöreää esinettä sillä mustekalalla, kun ei ole mitään reunaa, mistä sais koukun kunnolla kiinni. Mutta en vain voinut jättää purkkia sinne. Mietin erilaisia isoja kourasysteemejä tai magneetteja tms. millä vois kaapata purkin ylös. Vaan onneksi on ruotsin lahja suomen sisutusmyymälölle. Meillä on keittiön seinässä sellainen iso, metallinen magneetti, johon voi kiinnittää esim. veitsiä. Ja kun tajusin sen, tajusin myös, että siinähän on sopivasti myös reiät päissä naruille ja voila´ saimme kuin saimmekin purkin ylös! Muitakin pieniä teepurkkeja siellä oli, vain tuo pieni venäläinen teepurkki ekasta kuvasta tarttui onkeemme. Poika hihkui ilosta kun äiti onnistui onkimisessa ja melkein hihkuin minäkin. Tuo purkki on hieno, Anita Wangelin ja mulla on samalla kukkakuviolla oleva oranssi tarjotin jo ennestään. Jos pienestä kalastelusta voi tulla iloiseksi, niin tästä kyllä!

4 kommenttia:

Raija kirjoitti...

oi tosta peltipurkista olen kade, mulla just ton värinen leipälaatikko.... odottaa purkkeja kaverikseen

Rouva Kukko kirjoitti...

Raija, sulla on hyvän värinen leipälaatikko, onko uus vai vanha? Vanha leipälaatikko ois ihana, sellainen on ollu mulla haussa jo pidemmän aikaa. Mulla on vain sellainen moderni punainen.

Sinisarja kirjoitti...

Voi että! On siis muitakin jotka onkivat kaikenlaista roskiksista/kierrätyspisteistä! Ihan mahtava löytö tuo purkki!
Ostin itselleni oikein sellaiset tartuntapihdit muistaakseni LIDL:stä, jotta saisin tarv. ongttua aarteita. Mutta en niitä pihtejä sitten kuitenkaan ole jaksanut mukanani kanniskella, kun niitä ei saa taitettua ja ainakin pyörällä liikkuessa ovat tosi hankalat.
Minun paras löytöni on kerroskattila, jossa on haudutus- ja höyrytysosa, ja se peruskattila. Sitä käytän lähes päivittäin, kun sen pohja on suora, toisin kuin parin muun kaapista löytyvän kattilan.

Rouva Kukko kirjoitti...

Vau, kerroskattila kuulostaa kyllä kadehdittavan hyvältä löydöltä. Aika usein molokin kidasta löytyykin just kattiloita, vaan yhtään kerroskattilaa ei oo vielä eteen sattunut, muita kyllä. Pitäisköhän tehdä toivomus moloki-jumalalle että mulle kans kerroskattila, kiitos ;)

Sellaisia pihtejä oon minäkin miettiny, en vaan vielä oo tullu hankkineeksi. Ne vois ehkä jättää auton perään jemmaan, jos joskus vaikka muualla ajellessas kuulee molokin kutsuvan.