Kesäinen kirppissaalis

Piiitkästä aikaa pääsin tekemään kirppiskierroksen. Käytiin lasten kanssa kaks vakkarii sekä sattumalta ohiajaessa löytyneellä pihakirppiksellä. 

Martenin tähtitraania eli metsälöytö

Tein hauskan löydön tässä eräänä päivänä metsässä kulkiessani. Tai ei koko löytö mikään hauska ole, mutta tämä yksittäinen esine on. 

Joko nää tunnet Örkkylin?

Tämä hemmo kuvassa on nimeltään Örkkyli. 

Uusia astioita

Tässäpä viimeisimmät astialöydöt mitä kirppikseltä on meille kotiutunut. Valkoinen emalivuoka, tätä samaa kokoa löytyy ennestään jo neljä kappaletta, sekä yksi isompi ja pari pienempää. Miksi neljä samanlaista? No, tuo on hyvä koko yhdelle pitsalle tehdä leivinuunissa. Ja tuo valkoinen oli lähes vastustamaton. Puisia aterimia, niistä tykkään. Vastaavat mustat bakeliittiset on muisto lapsuudesta. Itseasiassa tahtoisin oikeasti kerätä Lion-sarjaa, puisena, mutta kun siihen ei koskaan ole varaa, tyydyn näihin halpiskorvikkeisiin. Lisäksi löytyi kuusi kappaletta juomalaseja, samoja, joista yksi oli jo löytynyt aikaisemmin. 

Matkustuskäsitöitä

Matkustaminen 600 kilometriä pohjoiseen henkilöautossa ei aina ole niin mieltä ylentävää, oikeasti se on tylsää ja varsin puuduttavaa. Vaikka onhan siitä jo kohta kaksi viikkoa kun talvilomaa pohjoisessa vietettiin ja aika kuultaa muistot, sanotaan. Että kesän lopussa saattaa tulla hetkellinen mielenhäiriö ja huomaa istuvansa taas autossa kiitämässä matkallaan pororajalle. Vaan, jotta matka ei olisi niin tylsä, yritän aina ottaa jonkun käsityön mukaan, kahdeksassa tunnissa ehtii hyvin neuloa jokusen rivin. Aikaisemmin oon virkannu arigumeja lapsille, mutta niissä on se huono puoli etten mä saa niitä koskaan koottua valmiiksi. Mulla on siis kaapissa epämääräinen läjä omituisia osia, joista sais kyllä aika mielenkiintoisia ötököitä aikaan, kun enhän mä enää tietenkään muista mikä raaja kuuluu milleki ötökälle.

Matkalaukkuun mahtuva laatikkopeikko

Mulle annettiin haastava ompelutehtävä ja kaksi viikkoa aikaa toteutukseen. Mieheni pyysi, josko voisin ommella hänelle aikuisen ihmisen peittävän laatikon, joka pitää vielä mahtua matkalaukkuun. Onneksi meillä oli vintillä lasten vanha tunnelitelttahässäkkä, josta saatiin telttakepit käyttöön. Niillähän se kokoontaitettavuus menee kätsästi. 

Kunhan vaan kysäsen...

Jos ompelukonepöytä näyttää tältä, ni tarkoittaako se silloin, että sitä ilmiselvästi käytetään aivan liian vähän? 

Luekko nää palijon?

Mää niin tykkään kirjoista. Tykkään niitä lukea, tykkään katella ja erityisesti tykkään niitä hamstrata. Kirjat ovat minun suuri heikkouteni, kuten Dorcas Lane sanoisi Candlefordin postineidissä. Se, joka on katsonu sarjaa, tietää mitä tarkoitan, Dorcasilla niitä heikkouksia nääs piisaa.

Mitä tehdä epäonnistuneesta piparitaikinasta?

Syödä, tietty joo, mutta jos on vahingossa tehny vieläpä tupla-annoksen,  ni eihän sitä jaksa kaikkea taikinaa syödä. Mulle kävi joulun alla juurikin niin, että tein tupla-annoksen piparitaikinaa ja huolimaton kun olin, taikinasta ei tullut kaulintakelpoista ollenkaan.  Luultavasti sokeri ei ehtiny sulaa kunnolla ja jäi kiteiseksi niin, että taikinan kauliminen oli yhtä tuskaa. Niin meillä sitten syötiin viipalepipareita ja loput taikinasta pistin pakkaseen odottamaan inspiraatiota. 

Kirpeän pakkaspäivän purkkipläjäys

Nyt varmasti joku siellä ruudun toisella puolen ajattelee, ett Apua, ei kait vaan taas purkkeja! Mutta kyllä vain, ei voi mitään,  jos on heikkona purkkeihin ja kaiken maailman törppöihin, niitä tulee löydettyä useimmin kirppikseltä.  Mulla oli joulun alla ja vuoden vaihteen ylikin lievä angsti lähtee kirputteleen ja vaikka kävin, ei mitään oikeesti löytyny. Kävelin tyhjin käsin ulos, aatelkaas sitä! 

Talviunillako vai ei?

Miten onkaan ollut synkkää ja pimeää ulkona, märkää ja mustaa. Mutta eilen satoi lunta ja kaikki näyttää niin paljon paremmalta kun on edes pieni määrä valkoista maassa. Toivottavasti pysyy edes muutama päivän, vaikka kyllähän se siitä taas sulaa. 

Tuo ulkona pysyvä synkkyys on vähitellen hiipinyt myös minun sisimpään, ainakin tunnepuolelle. Ei oikein ole jaksanut olla reipas, vaan helposti sitä synkistelee. Oon myös huomannut että taidan olla niitä ihmisiä, jotka mielellään nukkuis talviunta. Ainakin tämän pimeimmän kauden ajan. Mää niin mieluusti vaan nukkusin ja nukkusin, välillä kääntäisin kylkee ja sitt taas nukkusin, toki jotain vois syödäkin toisinaan, mutt enimmäkseen nukkusin. Harmillista, ettei talviunet näin perheellisenä kovin hyvin onnistu. Vaan ehkäpä tuo lumi taas herättää tämän unenpöpperöisen karhumuorin ja uus vuosi alkais virkeämmin kuin entinen vuosi loppui. Ei lunta hirveesti tarttis tulla, mutta mieluummin lunta vaikka paljonkin kuin tuo väsyttävä pimeys ja ankeus. Parhaillaan nytkin ulkona satelee hiljoksiin lunta. Kaunista, Ah! niin kaunista.

Tyrniä ja tyrskyjä arpoo!

Kuva Tyrniä ja tyrskyjä.

Reposaaren loistava kokki Sarppu blogissaan tyrniä ja tyrskyjä arpoo aivan mahtavia Reilun Kaupan tuotteita. Ainakin suklaavuori näyttää törkeen houkuttelevalta,  käykää kurkkaamassa ja osallistukaa arvontaan. 

Hassut lappalaiset ja pari peliä

Tuossa kahden purkki kirppistelyn välillä on tullut käytyä myös Järvenpään kierrätyskeskuksessa, missä tuli tehtyä hyviä löytöjä pitkästä aikaa. Lapset kun joutuu mun kaa käymään kiepparilla, motkottaa joka kerta, ku niiden mielestä sieltä ei koskaan löydy mitään kivaa. 

tiiäkkö nää kuinka palijon nää hävität ruokaa?

Mää en tiiä. Nyt ois hyvä hetki vähän miettiä asiaa kun meneillään on Kuluttajaliitton Hävikkiviikko 4 - 10. 11. Tavoitteena on kiinnittää ihmisten huomiota syömäkelpoisen ruuan pois heittämiseen ja heittämättä jättämiseen. Pois heitettävän ruuan määrä on huima, luvut niin isoja, ettei niitä oikein tällainen pieni ihminen ymmärrä. Mutta liikaa sitä menee ja suurin osa siitä on leipää, tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja juureksia. Myös itsetehtyä ruokaa heitetään pois, kun sitä on tehty liian paljon. Herää kysymys, että eikö ihmisillä ole käytössä pakastinta? 

viimeisimmät kirput eli purkkilöydökset

Käytiin pikaisesti lasten kanssa perjantaina kirppiksellä ja jostain syystä en löytäny kuin purkkeja. Parit lelut lapsille, lisäksi,  tietysti, ei muuta. Löytönä siis puuvärirasia sekä viisi erilaista karkkirasiaa. Nuo Quality Street- purkit löysin 0, 50 senttiä kipale, vaikkei kummoisia olekaan, siis aika uusia ovat,  niin mukaan lähtivät...

...käyny jo sienimettässä?

Nyt on tälle syksylle sienikorikin korkattu eli käyty mettässä ja muutaman sienen sinne korin pohjalle kerännyt. Itseasiassa kävin kyllä jo pari, kolme viikkoa sitten vähän katselemassa, mutta silloin ei vielä mitään löytynyt. Nytkin löytyi lähinnä kymmentä erinäköistä rouskua, joista uskalsin ehkä kerätä noin kahta; muutama hassu kanttarelli, yksi mustatorvisieni ja ihan kivasti suppilovahveroita. Joiden aika ei ehkä ihan vielä ole, pikkuhiljaa niitäkin kyllä tulee enemmän.

Sain pikkuneidin kaveriksi metsään, ihmeen hyvin neljävuotias jaksoi taapertaa risukossa ja keräsi omaan koriinsa vähän sieniäkin. Vähällä kyllä oli tältä isolta neidiltä päästä julmettu parku kun pääsimme mettän laitaan, joku kurja mettän omistaja oli päättäny pistää mettäkoneella just sen mun sienimettän matalaksi. Ei sieltä oikein mitään löytäny, ku risuja oli joka paikassa. Nyt mun täytyy ettiä itelleni uus sienipaikka. Mutta oli meillä neidin kanssa ihan hyvä reissu siellä mettässä, pohdiskeltiin elämän suuria kysymyksiä eli sitä miksi sienillä on jalat? Äidin korjaus, vain yksi jalka, että pysyis pystyssä. Oisko hassua, jos ihmisilläkin ois vain yksi jalka? Löydettiin myös monta istuvaa sientä. Metsässä on kivaa. 

Tiiäkkö nää mitä nää syöt?

Kuvan nappasin täältä

Katsoin pari päivää sitten viime viikon keskiviikkona esitetyn, mediassa paljon puhetta aikaan saaneen Food Inc. -dokkarin, joka on vielä muutaman päivän nähtävissä Yle Areenassa. Käykää ehdottomasti kattomassa se, jos ette vielä oo sitä nähneet. On meinaan ajatuksia herättävä. Tiedätkö sinä mitä todellisuudessa syöt, tiedätkö mistä ruokasi on kotoisin, mitä se on syönyt, ennenkuin päätyi sinun syötäväksi?

Pieni purkkipläjäys

Käytiin muksujen kanssa taas vähän kirppistelemässä ja tällä kertaa kotiin viemisiksi löytyi mukavanlainen läjä metallista aarretta eli purkkei, purkkei, purkkei. Musta kiinalainen teepurkki, keskikokoinen, pyöreä, jota mulla ei ole aikaisemmin löytynyt valikoimista ja sen kanssa pakkomyynnillä kaksi pienempää eli tuo pienempi kukallinen musta, no jaa, sekä tuo pikkiriikkinen punainen, joka on jo ihan hauska pienuudessaan. Valkoinen Fazerin Finlandia -marmeladipurkki sekä kaksi pienempää ananas -rasiaa, jotka oli niin edullisia, että otin molemmat. Aina niille käyttöä löytyy, molemmille. Punainen pilkullinen oli myös kiva lisä purkkikokoelmaa, tuollaista en ole kans aikaisemmin nähnytkään. Nämä oli kaikki niin hyväkuntoisia, että tulevat varmasti kaikki käyttöön.

Täällä ollaan

 

Sataa vettä. Ihan kaatamalla. Jos oisin tuon tienny, oisin voinu laittaa saippuat mattoihin, kuurata niitä vähän ja nythän ne ois huuhtoutunu tuossa sateessa ihan itestään.

emalia, lasia, tuoli ja hassu hattu

 

Pikaisesti muutamia löytöjä mitä on jäänyt laittamatta tänne. Pieniä piparimuotteja, askarteluun tai käyttöön sekä pari emalikippoa, joita kotiutuu meille aina sen mukaan onko ne riittävän hyvännäköisiä ja hinta-laatusuhde pitää olla kohillaan.